Älykkyyden kehittymiseen vaikuttavat kasvatus, ympäristö ja koulutus

American Psychologist- lehdessä julkaistu Nisbettin ym. artikkeli Intelligence – New Findings and Theoretical Developments (2012) kerää yhteen älykkyydestä tehtyjä viimeaikaisia kansainvälisiä tutkimuksia sekä teorioita. Artikkelissa paneudutaan muun muassa älykkyyden perinnöllisyyteen ja toisaalta ympäristön vaikutukseen, älykkyyden eri lajeihin sekä siihen, miten stressi vaikuttaa älykkyyteen.

Artikkelissa todetaan, että sekä perinnöllisyydellä että ympäristöllä on vaikutusta älykkyyteen. Esimerkiksi perheissä, joissa koulutustaso sekä varallisuus ovat alhaisempia, lapset pärjäävät kehnommin älyllisiä taitoja arvioivissa tehtävissä verrattuna sosiaalisesti ja taloudellisesti korkeamman tasoisten perheiden lapsiin.  Kuitenkin adoptiotutkimuksissa on todettu, että nämä lapset voivat eri olosuhteissa kehittyessään pärjätä yhtä hyvin älyä mittaavissa tehtävissä kuin muutkin. Artikkelin kirjoittajat esittävät oletuksen, että osa lapsista ei pääse kehittämään perinnöllistä lahjakkuuttaan yhtä paljon kuin toiset johtuen ympäristöstä.

Nisbett ym. ovat keränneet yhteen myös  tutkimuksia lasten kasvatusympäristön vaikutuksesta lasten älykkyyden kehittymiselle. Yksi lasten älykkyyden kehittymiseen vaikuttava tekijä saattaa löytyä siitä, miten paljon ja millä tavalla lapsille puhutaan. Korkeammin koulutettujen vanhempien lapset omaksuvat vanhemmiltaan laajemman sanavaraston ja heitä rohkaistaan sanallisesti enemmän kuin nuhdellaan.  Myös lämmin ja ymmärtävä kasvatustapa edesauttaa lasten älyllistä kehitystä enemmän kuin rankaiseva.

On hyvä muistaa, että vielä ei ole voitu perusteellisesti selvittää, miten paljon vaikutusta näihin tuloksiin on ympäristöllä ja miten paljon geeneillä, joita tietyllä tavalla kasvatuksessa toimivat vanhemmat välittävät lapsilleen. On myös mahdollista, että synnynnäisesti älykkäät lapset ohjaavat omilla toimillaan vanhempiaan luomaan heille virikkeellisen ympäristön esimerkiksi lukemalla ja puhumalla lapsille paljon. Tutkimusten mukaan kuitenkin osa lasten menestyksestä älykkyyttä mittaavissa tehtävissä liittyy kasvatukseen, ei vain perittyihin geeneihin.

Nisbettin ym. artikkelissa on referoitu myös mielenkiintoisia tutkimuksia liittyen koulutuksen keinoihin lasten kykyjen nostamiseksi. Kouluissa ja päiväkodeissa on toteutettu erilaisia interventioita, joilla pyritään vähentämään mahdollisesti eri taustoista saapuvien lasten epätasa-arvoisuutta ja luomaan kaikille mahdollisuus jatkaa koulutusuraansa. Nämä interventiota voivat olla esimerkiksi opiskelutaitojen opettamista tai kokeneempien ja koulutetumpien opettajien käyttämistä. Interventiot ovat vaikuttaneet muun muassa siten, että niihin osallistuneet lapset ovat niiden jälkeen kerranneet vähemmän luokkia ja saaneet vähemmän erityisopetusta. Lisäksi he ovat jatkaneet kouluttautumistaan pidemmälle ja myöhemmin elämässään saavuttaneet korkeamman ansiotason kuin vertailuryhmät. Ei ole kuitenkaan todettu, että kyseiset interventiot vaikuttaisivat suoraan älykkyyteen. Niiden vaikutustavat näyttävät olevan parantunut tarkkaavaisuus, itse-kontrolli ja pitkäjänteisyys.

On hyvä muistaa, että kyseisen artikkelin tutkimukset on tehty monissa eri maissa ja niiden sovellettavuus Suomen oloihin ei välttämättä ole suora, sillä Suomessa on verrattaen korkea tasa-arvoisuus sekä hyvät koulutusmahdollisuudet.

Lähde: Nisbett, R. E.; Aronson, J.; Blair, C.; Dickens, W.; Flynn, J.; Halpern, D. F. & Turkheimer, E. (2012). Intelligence. New Findings and Theoretical Developments. American Psychologist vol. 67, No. 2, 130-159