Kognitiivinen kyvykkyys, psykososiaalinen hyvinvointi sekä fyysinen terveys ovat hyvinvoinnin osatekijöitä WHO:n määritelmän mukaan. Myös vanhuusiän hyvinvointia määritellään yleisesti näiden ominaisuuksien mukaan. Edinburghin yliopistolla tehdyssä tutkimuksessa etsittiin ominaisuuksiltaan yhteneviä ryhmiä näiden ominaisuuksien perusteella (latent class analysis, LCA). Tutkimusaineistona käytettiin Skotlannin Lothiassa vuonna 1936 syntynyttä ikäryhmää, johon kuului 1091 tutkittua henkilöä. Useimmat heistä olivat olleet mukana vuonna 1947 Skotlannissa järjestetyssä mielenterveyden tutkimuksessa, jossa oli mitattu myös älykkyyttä. Tutkittavat olivat olleet tällöin 11-vuotiaita, joten lapsuusiän älykkyys saatiin mukaan tutkimukseen. Ikäryhmä tutkittiin uudelleen vuosien 2004 ja 2007 välillä, jolloin he olivat keskimäärin 70-vuotiaita.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa koehenkilöt jaoteltiin ryhmiin vertaamalla yhdeksää muuttujaa, joiden avulla kuvattiin kognitiivisen kyvykkyyden, psykososiaalisen hyvinvoinnin sekä fyysisen terveyden osa-alueita. Näin löydettiin kolme ryhmää, joita vertailtiin toisiinsa väestötieteisiin, persoonaan ja elämäntapoihin liittyvillä muuttujilla. Lukuisista aiemmista tutkimuksista oli havaittu, että monella henkilöllä hyvinvointi on kaikilla mitatuilla alueilla joko hyvä tai huono, tai sitten sekoitus molempia. Lapsuuden aikainen älykkyystutkimus oli erityisen merkityksellinen tässä tutkimuksessa, koska jo aiemmin oli havaittu lapsuuden äo:n yhteys kognitiiviseen kyvykkyyteen ja terveyteen. Tässä tutkimuksessa testattiin, onko älykkyydellä yhteyttä useisiin myöhemmän elämän hyvinvointitekijöihin. On kohtuullista ajatella, että äo liittyy vanhuusajan hyvinvointiin, sillä älykkyyden perusteella voitiin ennustaa vanhuuden sairastavuutta ja kuolleisuutta. Nämä molemmat liittyvät koulutukseen, työssä menestymiseen, terveyteen ja elämäntapavalintoihin, joiden taas on havaittu olevan yhteydessä älykkyyteen. Korkean äo:n omaavalla henkilöllä näyttää olevan ominaisuuksia, jotka viivästyttävät sairauksien puhkeamista ja pidentävät elinikää.

Tutkimuksessa löydetyistä kolmesta karkeasta ryhmästä kahden ryhmän tunnusmerkkejä oli hyvinvoinnin vaihtelevuus eri osa-alueilla ja kolmannen tunnusmerkkinä hyvinvointi kaikilla osa-alueilla. Ensimmäiset kaksi nimettiin heikentyneen kognition ja heikentyneen biopsykologian ryhmäksi. Kolmas ryhmä nimettiin ominaisuuksiensa perusteella korkean hyvinvoinnin ryhmäksi. Vertailluista ominaisuuksista havaittiin, että korkeaa hyvinvointia kokenut ryhmä oli saanut muita huomattavasti paremmat tulokset älykkyystesteistä 11-vuotiaana. Tämän ryhmän jäsenet olivat myös muita paremmin koulutettuja. Heistä useimmat olivat avioituneet ja tässä ryhmässä oli vähemmän avioeroja.

Tutkimuksen perusteella voitiin päätellä älykkyyden ja vakaiden persoonallisuuden piirteiden johtavan terveyttä edistäviin valintoihin ja lopulta myös vanhuuden hyvinvointiin. Muut ryhmiä selvästi erottavat tekijät älykkyyden lisäksi olivat neuroottisuus ja tupakointi. Korkean hyvinvoinnin ryhmässä oli muita ryhmiä vähemmän neuroottisia taipumuksia omaavia ja edelleen tupakoivia henkilöitä. Muita ikäryhmiä tutkimalla on löydetty samansuuntaisia tuloksia; Lapsuuden aikainen älykkyys yhdistyy myöhemmän elämän hyvinvointiin merkittävällä tavalla, vaikka sosiaaliluokan ja koulutuksen vaikutukset rajattaisi pois. Lapsuusajan älykkyys vaikuttaa käänteisesti mm. sydän- ja verisuonitautien, masennuksen, ahdistuksen ja päihteiden väärinkäytön ilmenemiseen.

Patterns and associates of cognitive function, psychosocial wellbeing and health in the Lothian Birth Cohhort 1936. Zammit A, Starr J, Johnson W, Deary I. BMC Geriatrics. 2014. 14:53