Yksilöiden toimiminen ryhmässä on kiinnostanut tutkijoita pitkään. Woolley ym. julkaisivat vuonna 2010 yllättävän tutkimuksen, jonka mukaan ryhmän tehtävistä suoriutuminen ei korreloi ryhmän jäsenten älykkyyden kanssa, vaan on olemassa erillinen ryhmä-älykkyys. He löysivät ryhmän älykkyyttä selittäviksi tekijöiksi mm. naisten määrän ryhmässä, tasaisen vuorovaikutuksen ryhmän jäsenten välillä ja toisten tunteiden ymmärtämisen. Tutkimus sai paljon huomiota ja viittauksia, mutta ainoastaan yksi myöhempi tutkimus on saanut vastaavia tuloksia, ja sekin perustui verkossa tehtyihin ryhmätehtäviin eikä mitannut yksilöiden älykkyyttä.

Timothy Bates ja Shivani Gupta Edinburghin yliopistosta halusivat tutkia aihetta lisää ja he yrittivät toistaa havaitut tulokset Intelligence -lehdessä julkaistussa artikkelissaan. Tutkijat toteuttivat kolme eri koeasetelmaa, joihin osallistui yhteensä 312 koehenkilöä. He mittasivat kokeeseen osallistuneiden henkilöiden älykkyyden ja muita ominaisuuksia, sekä testasivat heistä muodostettuja ryhmiä erilaisilla ryhmätehtävillä.

Tulokset poikkesivat huomattavasti Woolleyn vastaavista. Jokaisessa erillisessä koeasetelmassa ryhmän yksilöiden älykkyydellä huomattiin olevan suuri merkitys ryhmän suoriutumiseen ja sen käytännössä selittävän ryhmien välillä havaitut erot. Huomattavaa oli myös se, että ryhmien ei todettu suoriutuvan tehtävistä yksilöitä paremmin, sillä määrällä saavutettu etu hävisi lisääntyneeseen organisointiin.

Toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa, ryhmän jäsenten sukupuolella ei havaittu olevan vaikutusta ryhmän älykkyyteen, vaan naisista, miehistä ja molemmista koostuvat ryhmät menestyivät tehtävissä yhtä hyvin. Eroa ei nähty myöskään ryhmillä, joissa ryhmän jäsenet kommunikoivat eri määrän. Yhdessä kolmesta kokeesta havaittiin, että empaattisuudella oli positiivinen vaikutus suoriutumiseen tietyssä osakokeessa, mutta ei yleisesti. Kahdessa muussa vastaavaa korrelaatiota ei löytynyt.

Yhteenvedossa tutkijat suhtautuvat skeptisesti erillisen ryhmän älykkyyden ja toimivuuden testaamiseen. Parhaan tuloksen ryhmälle saa luultavasti mahdollistamalla sen yksittäisille jäsenille olosuhteet parhaaseen suoritukseen, sekä kannustamalla yhteistyöhön. Tutkimuksessa käytetyt ryhmät olivat kuitenkin pieniä ja toimivat vain lyhyen aikaa: tuloksia ei voi yleistää suurempiin ryhmiin, joilla on pitkäaikaisia yhteisiä tavoitteita. Tuollaisia ryhmiä on esimerkiksi työpaikoilla ja armeijassa.

Timothy C. Bates and Shivani Gupta: Smart groups of smart people: Evidence for IQ as the origin of collective intelligence in the performance of human groups. Intelligence, in press. doi:10.1016/j.intell.2016.11.004