1. Mitä älykkyys on?

Älykkyyden määritteleminen on tavallaan filosofinen ongelma, jossa on kyse myös sopimuksenvaraisesta asiasta, siitä mitä haluamme pitää älykkyytenä. Älykkyyttä voidaan pitää yhtenä persoonallisuuden piirteenä. Käsitteen käyttökelpoisuudenkin kannalta kaikista positiivisesta inhimillisistä ominaisuuksista ei kannata tehdä älykkyyttä, vaikka esim. ahkeruus, empatia, tunnollisuus tärkeitä ominaisuuksia ovatkin. Kun mitattavia kognitiivisia kykyjä kuten kielellistä taitavuutta, päässälaskua, loogista päättelyä sekä tilan- ja liikkeen tajua on verrattu keskenään, on havaittu, että niiden tasot vastaavat toisiaan kohtalaisen hyvin kullakin henkilöllä. Tätä eri kognitiivisten kykyjen taustalla vaikuttaa tekijää kutsutaan psykometrisessä älykkyystutkimuksessa yleiseksi älykkyystekijäksi eli g-tekijäksi (general intelligence factor). Tässä g-tekijän määrittelemässä muodossa älykkyyttä voidaankin pitää melko hyvin määriteltynä ominaisuutena.

Älykkyystestit pyrkivät määrittämään juuri tämän yleisen älykkyystekijän tason ja ilmoittamaan tuloksen ÄO-arvona. ÄO näyttää korreloivan kohtalaisesti jopa aivojen kokoon ja hermosolujen johtumisnopeuteen. Älykkyyttä pidetäänkin aivojen perustavanlaatuisena ominaisuutena ja sen voitaisiin sanoa olevan aivojen informaationkäsittelyn tehokkuutta tai henkilön yleistä kognitiivista kyvykkyyttä. Yhteinen tekijä älykkyyttä vaativille tehtäville riippumatta niiden kontekstista (kielellinen, numeerinen, looginen, spatiaalinen jne.) on niiden kognitiivinen monimutkaisuus. Yksimielisyys näyttää vallitsevan siitä, että älykkyyttä ilmentää ainakin päättelykyky, ongelmanratkaisukyky ja abstraktia päättelyä vaativien toimintojen oppimiskyky.

2. Miten älykkyyttä mitataan?

Älykkyys on ominaisuus, jota ei voi suoraan havaita tai mitata kuten esimerkiksi ihmisen painoa ja pituutta. Ihmisen älykkyydestä tehtävien päätelmien täytyykin aina perustua joihinkin havaittaviin suorituksiin. Psykometrisessä psykologiassa älykkyyttä pyritäänkin mittaamaan yhtenä persoonallisuuden piirteenä erilaisilla kykytesteillä. Kaikilla älykkyyttä mittamaan pyrkivillä kykytesteillä on olemassa yksi yhteinen faktorianalyysillä erotettavissa oleva komponentti, g-tekijä sekä yksi tai useampia spesifejä komponentteja eli s-tekijöitä. Myöhemmin tämä ilmentymä on otettu tehtävien valintaohjeeksi mahdollisimman paljon g-tekijää mittaavien testien rakentamisessa. Näin rakennettuja testejä kutsutaan ÄO-testeiksi ja niiden katsotaan mittaavan yleistä älykkyyttä. Älykkyyden tiettyä osa-aluetta mittaavat testit rakennetaan mahdollisimman paljon haluttua s-tekijää mittaaviksi testeiksi.

Yleistä älykkyyttä mittaavien testien muoto voi olla hyvin monenlainen. Yhteistä eri testeille on, että niiden ongelmanratkaisussa tarvitaan tiettyjä yleisen tason komponentteja, joiden esiintyminen todennetaan testien välisellä korrelaatiolla ja testien korrelaatiolla g-tekijään. Yleistä älykkyyttä mittaaville testeille on ominaista myös standardointi, jonka mukaisesti testin pisteytys ja ÄO-pistemäärä muokataan vastaamaan toisiaan pistemäärän esiintymisfrekvenssin mukaisesti. Tyypillisesti testitehtävät ovat sellaisia, että ne vaativat mahdollisimman vähän ennalta opittuja tietoja tai taitoja. Yleistä älykkyyttä mittaavia testejä pidetään yleisesti luotettavimpina kuvauksina henkilön älykkyydestä. Suomen Mensan käyttämä älykkyystesti on kulttuurineutraali yleistä älykkyystekijää mittaamaan pyrkivä tasokuviopäättelytesti.

Lisää kysymyksiä ja vastauksia löytyy Mensan sivuilta.