Useiden arvioiden ja tutkimusten mukaan noin puolet älykkyydestä selittyy perinnöllisyydellä. Kuten myös monen muun perinnöllisen piirteen kohdalla, tarkkaa mekanismia ja geenejä, jotka vaikuttavat älykkyyteen, ei vielä tiedetä. Spain ym. selvittivät asiaa Molecular Psychiatry- lehdessä julkaistussa artikkelissaan.
Älykkyysjakauman ääripäät eroavat huomattavasti toisistaan perinnöllisyyden suhteen. Äärimmäisen korkea älykkyys on vahvasti perinnöllistä, mutta alhainen älykkyys puolestaan ei niinkään. Hyvin alhaista älykkyyttä on tutkittu huomattavasti enemmän ja sitä aiheuttavia geenimuutoksia on löydetty, mutta ne eivät vaikuta olevan perinnöllisiä vaan enemmäkin spontaaneja mutaatiota. Löydettyjen muutosten perusteella ei siis voida tehdä oletuksia korkean älykkyyden geneettisestä taustasta.
Ihmisgenomissa on monia kohtia, joissa yksi emäs vaihtelee yksilöiden välillä. Näitä monimuotoisia kohtia kutsutaan snipeiksi ja ne aiheuttavat valtaosan ihmisten genomien eroista. Tässä tutkimuksessa keskityttiin proteiineja koodaavien kohtien, eli eksoneiden, sisältämiin snippeihin. Koehenkilöiltä tutkittiin lähes 250 tuhatta tällaista alleelia, eli geenin vaihtoehtoista muotoa.
Korkean älykkyyden koehenkilöt (1409 kpl) valittiin Duken yliopiston lahjakkuusohjelmasta (Talent Identification Program, TIP), jonka jäsenet kuuluvat arvioiden mukaan älykkyysjakauman korkeimpaan 3 %:iin. Tutkimukseen otettiin ohjelman sisältä vain parhaaseen prosenttiin kuuluvia koehenkilöitä, joten arvion mukaan he kuuluivat älykkyysjakauman korkeimpaan 0.03 %:iin. Verrokkiryhmän koehenkilöt (3253 kpl) valittiin Minnesotassa aiemmin tehdystä kaksostutkimuksesta ja heidän älykkyytensä tutkittiin noudattavan keskimääräistä jakaumaa.
Tutkimus löysi muutamia potentiaalisia snippejä, mutta tulokset eivät ylittäneet tilastollisten testien luotettavuusrajoja. Onkin todennäköistä, että älykkyys on seurausta hyvin usean vaihtoehtoisen geenin muutoksista, joista korkeasti älykkäillä ihmisillä on tietty osuus suosiollisia versioita. Jokaisella muutoksella on hyvin pieni vaikutus ja korkea älykkyys vaatii hyvin monta tällaista muutosta yhtäaikaisesti. Tällaisten muutosten löytäminen vaatii vielä laajempia tutkimuksia.
Tutkimus paljasti kuitenkin sen, että korkean älykkyyden ryhmässä oli hyvin harvinaisia alleeleja huomattavasti vähemmän, kuin tilastollisesti olisi odotettu. Harvinaiset muutokset ovat siis älykkyyden kannalta haitallisia, mikä osaltaan tukee aiempaa tietoa siitä, että alhainen älykkyys johtuu usein spontaaneista pistemutaatioista.
A genome-wide analysis of putative functional and exonic variation associated with extremely high intelligence. Spain, Pedroso, Kadeva, Miller, Iacono, McGue, Stergiakouli, Smith,Putallaz, Lubinski, Meaburn, Plomin and Simpson. Molecular Psychiatry (2015), 1-7. doi: 10.1038/mp.2015.108