Pystyykö toisen kasvoista päättelemään tämän älykkyyden?

Kasvonpiirteistä tehtävillä päätelmillä henkilön älykkyydestä voi olla monenlaisia vaikutuksia arkisissa tilanteissa. Ihmiset tekevät päätelmiä kohtaamiensa ihmisten älykkyydestä usein välittömästi tämän kohdatessaan. Näin syntyvä ennakkoasenne voi olla vaikuttamassa vaikkapa siihen, miten oppilasta arvioidaan opinnoissa tai minkälainen henkilö valitaan johtotehtäviin.

Henkilön älykkyydestä voidaan tehdä arvailuja monenlaisten ominaisuuksien, kuten viestinnässä käytetyn kielen, vartalon symmetrian tai kasvonpiirteiden, perusteella. Kasvoista tehtäviä päätelmiä älykkyydestä on tehty mm. kasvojen korkeuden, silmien välisen etäisyyden, nenän koon, leuan terävyyden kuin myös silmäluomien avoimuuden tai suun kaarevuuden perusteella. On kuitenkin epäselvää, josko näistä ominaisuuksista joku tai mikään muukaan ominaisuus olisi yhteydessä todelliseen mitattuun älykkyyteen. Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia ja tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Joissain tutkimuksissa on löydetty yhtenevyys kasvoista päätellyn älykkyyden ja mitatun älykkyyden välillä ja toisissa taas ei minkäänlaista vastaavuutta näiden välillä ole havaittu. Tehdyt tutkimukset eivät ole valaisseet sitä seikkaa, voisiko kasvoista tehdyt tarkat päätelmät johtua vaikkapa kulttuurisesti opituista seikoista. Yhtenä mahdollisuutena voi pitää myös sitä, että älykkyys ja kasvonpiirteiden miellyttävyys olisivat geneettisesti yhteydessä toisiinsa. Tämä voisi johtua vaikkapa sitä, että älykkäillä ihmisillä olisi tapana valita vetävän näköisiä puolisoita itselleen. Näistäkin aiheista tehdyistä tutkimuksista on kuitenkin saatu ristiriitaisia tuloksia. Näin ollen lopullisen ja selkeän yhteenvedon tekeminen on vaikeaa.

Australialaisista, yhdysvaltalaisista ja skotlantilaisista tutkijoista koostunut ryhmä pyrki Intelligence -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan selvittämään, oliko tällaisilla kasvoista tehtävillä päätelmillä vastaavuutta todellisten, älykkyystestillä saatujen tulosten kanssa. He hyödynsivät valmista aineistoa, jossa oli 1660 kasvokuvaa identtisistä kaksosista, jotka oli testattu älykkyystesteillä (Wais-III – tai Multidimensional Aptitude Battery, MAB -testillä). Valokuvien kasvot mitoitettiin kuviin sijoitettavien pisteiden avulla. Näin voitiin tarkistaa, oliko joillain tietyillä kasvonpiirteillä erityisesti merkitystä älykkyyttä arvioitaessa, mikäli kuvia katselevat ihmiset osaisivat päätellä kuvattujen henkilöiden älykkyyden oikein.

Kasvonpiirteitä arvioimassa oli 21 tutkimusapulaista, jotka antoivat kullekin kuvalle arvon yhdestä seitsemään sen mukaan, kuinka älykkäänä he tämän piirteitä pitivät. Muita arvioitavia ominaisuuksia olivat mm. kasvojen miellyttävyys, maskuliinisuus ja luotettavuus. Arviontien jälkeen havaittiin, että tutkimusapulaiset pystyivät päättelemään merkityksellisessä määrin (r = 0.15, p < 0.001) kuvissa olevien henkilöiden mitattua älykkyyttä. Tosin samalla arvioijat arvioivat myös miellyttävämmät kasvot selvästi muita älykkäämmiksi (r = 0.34, p < 0.001). Aiemmat tutkimukset eivät kuitenkaan ole havainneet moista yhteyttä kasvojen miellyttävyyden kanssa. Tämäkään tutkimus ei vahvistanut löytöä, kun arvioitua kasvojen miellyttävyyttä verrattiin mitattuun älykkyyteen (r = 0.01, p < 0,517). Sen sijaan kyse saattoi olla niin sanotusta halo- efektistä, jossa henkilö arvioi positiivisten ominaisuuksien liittyvän toisiinsa, vaikkei niiden välillä olisi todellista yhteyttä.

Valokuviin piirrettyjä pisteitä analysoimalla havaittiin, että arvioitu korkeampi älykkyys oli yhteydessä korkeampaan kasvojen korkeuteen, kauempana sijaitseviin silmiin ja suurempaan nenän kokoon. Älykkyystesteillä mitattu älykkyys sen sijaan oli yhteydessä ainoastaan kasvojen korkeuteen ja silmien etäisyyteen. Näistä kahdesta vain silmien etäisyydellä näytti olevan tilastollisesti merkityksellinen yhtenevyys mitatun älykkyyden kanssa. Aiemmat tutkimukset eivät ole havainneet tätä yhteyttä, mutta niissä otoksen suuruudet ovat olleet alle sadan. Verrattuna tämän tutkimuksen 1660:n näytteeseen, voidaan havaita, että aiemmat tutkimukset ovat olleet otostensa puolesta liian suppeita, jotta ne olisivat voineet havaita merkittävällä varmuudella tällaista yhteyttä.

Syytä siihen, miksi tutkimusapulaiset osasivat päätellä valokuvattujen henkilöiden älykkyyttä, ei tämä tutkimus valaissut. Syy saattaa olla jokapäiväisessä elämässä opituista havainnoista.

Tutkimusryhmän oli vaikea luoda yhtenäistä teoriaa löydöistään ja aiemmista tutkimuksista, jotka oli tehty samasta aineistosta, mutta joista oli saatu toisenlaisia tuloksia. Lisäksi he halusivat muistuttaa, että valokuva-aineistoa ei oltu standardisoitu tällaista tutkimusta varten ja se saattoi aiheuttaa vääristymään tuloksiin. Lopputuloksena ryhmä kuitenkin pystyi toteamaan, että kauempana sijaitsevat silmät ovat yhteydessä korkeampaan älykkyyteen ja että ihmiset perustavat älykkyydestä tekemänsä päätelmät oikein liittyen silmien etäisyyteen ja virheellisesti muutamiin tiettyihin piirteisiin, kuten kasvojen korkeuteen ja nenän kokoon.

Assessing the accuracy of perceptions of intelligence based on heritable facial features.
Anthony J. Lee, Courtney Hibbs, Margaret J. Wright, Nicholas G. Martin, Matthew C. Keller, Brendan P. Zietsch, Intelligence, 64 (2017) 1-821.06.2017 doi: https://doi.org/10.1016/j.intell.2017.06.002

Lahjakkaiden oppilaiden ajatuksia alisuoriutumisesta koulussa

Veera Tynkkysen Jyväskylän yliopistossa tekemä erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma: ”’Harmittaa, kun jälkeenpäin on ymmärtänyt, että itsessä olisi silloin(kin) ollut paljon enemmän potentiaalia.’ – Lahjakkaiden oppilaiden ajatuksia alisuoriutumisesta koulussa” tarkastelee itsensä lahjakkaiksi kokemien ihmisten näkemyksiä alisuoriutumisen syistä ja seurauksista sekä alisuoriutumisen ehkäisemisestä. Taustalla on ajatus siitä, että lahjakkaat oppilaat tarvitsevat tukea siinä missä heikommatkin, koska ilman asianmukaista tukea he saattavat kohdata monenlaisia ongelmia tulevaisuudessaan. Lahjakkaista oppilaista jopa puolet alisuoriutuu koulussa.

Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, jonka avoimiin kysymyksiin vastasi 43 henkilöä. Vastaajista pääosa kertoi omasta kokemuksestaan ja 10 vastaajaa lapsen puolesta. Kysely oli saatavilla Facebookissa Lahjakkaat Lapset -sivuilla, joista julkiselta sivulta kuka tahansa saattoi jakaa tai kommentoida kyselyä omille tuttavilleen. Saatujen vastausten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia teoriaohjaavana analyysinä. Vastaajat saivat määritellä itse oman lahjakkuutensa. Matemaattisen lahjakkuuden nimesi yli puolet vastaajista sekä kielellisen ja taiteellisen lahjakkuuden hiukan alle puolet vastaajista. Noin neljäsosa kertoi uuden opettelun olevan ylipäänsä helppoa. Yleisesti vastaajat kuvasivat itseään lahjakkaaksi monella eri osa-alueella.

Kokemukset alisuoriutumisen syistä koulupäivän sisällä voitiin jakaa kolmeen ryhmään: oppituntiin liittyviin tekijöihin, opettajan vaikutukseen ja sosiaaliseen paineeseen. Lähes kaikki vastaajat nimesivät oppituntiin liittyviä tekijöitä, kuten turhautuminen ja pitkästyminen. Oppitunteja pidettiin tylsinä ja etenemistä liian hitaana, sekä osa kyseenalaisti oppisisältöjä saman asian toistamisena ja piti lisätehtäviä toimimattomina. Sosiaalisen paineen mainitsi hieman alle puolet vastaajista alisuoriutumisensa syyksi. Muiden oppilaiden mielipiteet ja asenteet vaikuttivat negatiivisesti suoriutumiseen, mutta myös luokkakavereista erottumisen pelko sekä kiusaaminen tai sen pelko mainittiin. Noin neljäsosa vastaajista mainitsi opettajan lannistavan vaikutuksen syyksi alisuoriutumiseensa. Opettajan ymmärrys ja arvostus tai sen puute mainittiin useassa vastauksessa, lisäksi mainittiin huomioimisen puute ja se ettei heiltä vaadittu mitään.

Koulun ulkopuolella vaikuttavat tekijät voitiin jakaa kahteen ryhmään: vanhempien vaikutukseen ja henkilökohtaisiin syihin. Alle puolet vastaajista kertoi vanhemmilla olleen vaikutusta alisuoriutumiseen. Vanhemmat ovat luottaneet liikaa lahjakkuuteen tai eivät ole huomioineet alisuoriutumista. Muutama vastaaja mainitsi myös vanhempien väheksyneen lahjakkuutta tai että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet lahjakkuuden tuomia ongelmia. Henkilökohtaisten syiden osalta noin puolet vastaajista mainitsi kiinnostumisen monista muista asioista koulun jäädessä varjoon harrastusten tai kavereiden kiinnostaessa enemmän. Moni mainitsi myös oman laiskuutensa ja noin neljäsosa yhdisti sen siihen, ettei ole koskaan tarvinnut nähdä vaivaa oppimisen eteen. Hieman alle puolet mainitsi vaikeuden keskittyä tunneilla mm. opetuksen hitauden vuoksi. Myös henkilökohtainen kriisi mainittiin alisuoriutumisen syynä.

Lähes puolet vastaajista mainitsi alisuoriutumisen vaikuttaneen myöhemmässä elämässä ja suurin osa kertoi alisuoriutumisen haitanneen jatko-opiskeluja erityisesti yliopisto-opintojen osalta. Noin puolet kertoi suurimmaksi ongelmaksi sen, että he eivät koskaan oppineet tekemään työtä oppimisen eteen ja siksi opinnot ovat saattaneet viivästyä tai keskeytyä. Alisuoriutumisesta voi siis tulla ikävä tapa tai osa minäkäsitystä, joka vaikuttaa myös muilla elämän alueilla.

Vastaajien toivomat alisuoriutumista estävät tukimenetelmät voitiin jakaa kolmeen ryhmään: opettajan rooliin, opetuksen rooliin ja yleisiin asenteisiin. Opettajan tuki ja kannustus koettiin merkittäviksi ja tärkeänä pidettiin jo lahjakkuuden tunnistamista. Opettajan henkilökohtainen aika, kuunteleminen ja keskusteleminen nousivat esiin sekä kiusaamistapauksiin puuttuminen. Opetuksen osalta suurin osa vastaajista toivoi opintojen henkilökohtaistamista heidän taitotasoonsa nähden, tai siirtoa joko toiselle luokalle myönteisemmän ilmapiirin vuoksi tai ylemmälle luokalle. Lähes jokainen vastaaja toivoi että heidät olisi opetettu oppimaan. Asenteiden uskottiin olevan myös osa alisuoriutumisen ongelmaa. Vastaajat kertoivat negatiivisista asenteista niin yleisellä kuin yksilötasollakin ja toivottiin opettajiltakin enemmän tilaa erilaisille oppijoille.

Suomen Mensa ry on myöntänyt tälle pro gradu -tutkielmalle apurahan vuonna 2016.

Lähde:
Tynkkynen, V. 2017. ”Harmittaa, kun jälkeenpäin on ymmärtänyt, että itsessä olisi silloin(kin) ollut paljon enemmän potentiaalia.” Lahjakkaiden oppilaiden ajatuksia alisuoriutumisesta koulussa. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201712054488

Sukupuoliset stereotypiat älykkyydestä syntyvät varhain ja vaikuttavat lasten kiinnostuksen kohteisiin

Yhdysvalloissa tehty tutkimus osoittaa, että lapset omaksuvat käsityksen älykkyydestä miesten ominaisuutena jo varhain. Tämä stereotypia vaikuttaa siihen mistä lapset kiinnostuvat ja voi kaventaa heidän uravalintojaan.

Nuorten naisten ja miesten uratoiveiden on todettu muotoutuvan sukupuolten stereotypioiden mukaan. Esimerkiksi se, että miesten oletetaan olevan parempia matematiikassa kuin naisten, heikentää naisten suoriutumista sen osalta ja horjuttaa heidän kiinnostusta matemaattisille aloille. Yleisesti oletetaan, että korkeampaa kognitiivista kyvykkyyttä (älykkyyttä, lahjakkuutta, neroutta jne.) on enemmän miehillä kuin naisilla. Tätä ”älykkyys = miehet”-stereotypiaa käytetään usein selityksenä sukupuolieroille monissa arvostetuissa ammateissa. Mitä aikaisemmin sukupuolittunut stereotypia omaksutaan, sitä enemmän se vaikuttaa lasten tuleviin tavoitteisiin. Psykologian alan tutkijat Bian ym. tutkivat Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kuinka varhain tämä tapahtuu.

Tutkimus toteutettiin neljässä osassa 5-, 6- ja 7-vuotiailla lapsilla. Ensimmäisessä tutkimusosassa arvioitiin ”älykkyys = miehet”-stereotypian kehittymisen ajoittumista kolmella tehtävällä, joilla mitattiin kuinka usein lapset yhdistivät älykkyyden omaan sukupuoleensa. Ensimmäisessä tehtävässä kerrottiin tarina henkilöstä, joka on ”tosi fiksu” antamatta minkäänlaista viitettä sukupuolesta ja pyydettiin arvaamaan kuka ennestään tuntemattomista 2 miehestä ja 2 naisesta oli kyseessä. Toisessa tehtävässä näytettiin useita kuvia kahdesta aikuisesta ja pyydettiin arvaamaan kumpi heistä on ”tosi fiksu”. Pareja oli sekä samaa että eri sukupuolta. Kolmannessa tehtävässä lapsia pyydettiin yhdistämään esineitä tai ominaisuuksia naisten ja miesten kuviin. Vertailun vuoksi lapsia pyydettiin myös kertomaan ajatuksistaan ovatko naiset vai miehet ”tosi mukavia”, koska nämä kaksi piirrettä liittyvät eritavoin sukupuolisiin stereotypioihin. Ensimmäinen tutkimusosio osoitti, että lasten käsitys älykkyydestä muuttuu nopeasti viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. 5-vuotiaat tytöt ja pojat yhdistivät älykkyyden omaan sukupuoleensa samalla tavoin, mutta 6- ja 7-vuotiaat tytöt yhdistivät älykkyyden omaan sukupuoleensa merkittävästi vähemmän kuin saman ikäiset pojat. ”Älykkyys = miehet”-stereotypia näyttäisi tulevan omaksutuksi jo 6-vuotiaana ja stereotypia, että naiset ovat mukavia, noudattaa samaa kehityspolkua.

Tutkimuksen toinen osa toteutettiin samalla tavoin kuin ensimmäinen, mutta esimerkkeinä käytettiin sekä aikuisia että lapsia. Tämäkin tutkimus osoitti, että 5-vuotiaiden keskuudessa ei ole merkittävää eroa oman sukupuolen mieltämisessä älykkääksi, mutta 6-vuotiaista alkaen ero on merkittävä. Tutkimus ei osoittanut eroa siinä, ovatko tutkimuksen esimerkkihenkilöt aikuisia vai lapsia, vaan tulokset olivat yhdenmukaiset ensimmäisen osion kanssa. Selitykseksi muutokselle nuorempien (5-vuotiaiden) ja vanhempien (6- ja 7-vuotiaiden) tyttöjen välillä esitettiin käsityksen älykkyydestä liittyvän käsitykseen koulumenestyksestä. Tätä tutkittiin samoilla kysymyksillä ja todettiin, että nuorempien ja vanhempien tyttöjen käsityksissä koulumenestyksestä ei ole samanlaista muutosta. Itse asiassa vanhemmat tytöt valitsivat oman sukupuolen useammin kuin pojat.

Tutkimuksen kolmannessa osassa tutkittiin vaikuttavatko lasten sukupuolittuneet käsitykset älykkyydestä heidän kiinnostuksen kohteisiinsa. 6- ja 7-vuotiaille tytöille ja pojille esiteltiin kaksi uutta peliä, joista toisen sanottiin olevan ”lapsille, jotka ovat tosi fiksuja” ja toisen ”lapsille, jotka yrittävät tosi kovasti”. Tytöt olivat poikia vähemmän kiinnostuneita pelistä, joka oli tarkoitettu tosi fiksuille, mutta yhtä kiinnostuneita pelistä, joka oli tarkoitettu tosi yritteliäille. Tuloksia verrattiin ensimmäisen osan tuloksiin ja voitiin todeta, että kolmas tutkimusosa osoitti kahden ensimmäisen tutkimusosan tavoin tyttöjen käsityksen oman sukupuolensa älykkyydestä olevan alempi kuin poikien. Stereotyyppiset käsitykset vaikuttavat välillisesti siihen yhteyteen, joka lasten sukupuolella on heidän kiinnostukseensa fiksuille tarkoitettuun peliin. Voitiin todeta, että lasten käsitykset siitä kuka on älykäs vaikuttavat heidän valintoihinsa. Tutkimuksen neljäs osa toteutettiin kuten kolmas, mutta siinä vertailtiin 5- ja 6-vuotiaiden tyttöjen ja poikien kiinnostusta uusiin peleihin, joiden kerrottiin olevan tosi fiksuille lapsille. 5-vuotiaiden osalta ei ollut havaittavissa eroa sukupuolten välillä, mutta 6-vuotiaiden tyttöjen kiinnostus oli poikia alempi kuten tutkimuksen kolmannessa osassa.

Kaikkien neljän tutkimusosan tuloksille esitettiin kaksi vaihtoehtoista selitystä. Ensiksi esitettiin, että ero voisi johtua siitä että pojat aloittavat koulun myöhemmin ja siten heidän käsityksensä älykkyydestä saattaisi syntyä myöhemmin kuin tytöillä. Tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen ja poikien koulun aloittamisiässä ei kuitenkaan ollut merkittävää eroa. Eroa koulun jo aloittaneiden ja vielä aloittamattomien lasten käsityksissä oman sukupuolensa älykkyydestä ei havaittu poikien osalta, mutta tyttöjen käsityksissä kyllä. Toiseksi selitykseksi esitettiin, että kolmannessa ja neljännessä osassa havaittu 6- ja 7-vuotiaiden tyttöjen alempi kiinnostus älykkyyttä vaativiin peleihin voisi olla selitettävissä vaatimattomuudella, koska naisilla vaatimattomuuden normit ovat vahvempia kuin miehillä. Tutkimukseen osallistuneiden tyttöjen ja poikien ikäiset lapset kuitenkin tunnetusti kerskailevat omilla kyvyillään. Lisäksi poikien ja tyttöjen kiinnostus älykkyyttä vaativiin peleihin jakautui tutkimuksessa heidän älykkyys-käsityksensä mukaisesti, joten voitiin todeta, että taustamekanismina toimii vaatimattomuuden sijasta sukupuolittuneet käsitykset.

Kaikkiaan neljälle sadalle lapselle tehty tutkimus osoitti, että lapset omaksuvat jo 6-vuotiaana ”älykkyys = miehet”-stereotypian, joka vaikuttaa heidän kiinnostuksen kohteisiinsa ja siten saattaa kaventaa myöhempiä uravalintoja.

Bian L., Leslie S.-J. & Cimpian A. 2017. Gender stereotypes about intellectual ability emerge early and influence children’s interests. Science 355 (6323), 389-391. DOI: 10.1126/science.aah6524