Kasvonpiirteistä tehtävillä päätelmillä henkilön älykkyydestä voi olla monenlaisia vaikutuksia arkisissa tilanteissa. Ihmiset tekevät päätelmiä kohtaamiensa ihmisten älykkyydestä usein välittömästi tämän kohdatessaan. Näin syntyvä ennakkoasenne voi olla vaikuttamassa vaikkapa siihen, miten oppilasta arvioidaan opinnoissa tai minkälainen henkilö valitaan johtotehtäviin.

Henkilön älykkyydestä voidaan tehdä arvailuja monenlaisten ominaisuuksien, kuten viestinnässä käytetyn kielen, vartalon symmetrian tai kasvonpiirteiden, perusteella. Kasvoista tehtäviä päätelmiä älykkyydestä on tehty mm. kasvojen korkeuden, silmien välisen etäisyyden, nenän koon, leuan terävyyden kuin myös silmäluomien avoimuuden tai suun kaarevuuden perusteella. On kuitenkin epäselvää, josko näistä ominaisuuksista joku tai mikään muukaan ominaisuus olisi yhteydessä todelliseen mitattuun älykkyyteen. Aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia ja tulokset ovat olleet keskenään ristiriitaisia. Joissain tutkimuksissa on löydetty yhtenevyys kasvoista päätellyn älykkyyden ja mitatun älykkyyden välillä ja toisissa taas ei minkäänlaista vastaavuutta näiden välillä ole havaittu. Tehdyt tutkimukset eivät ole valaisseet sitä seikkaa, voisiko kasvoista tehdyt tarkat päätelmät johtua vaikkapa kulttuurisesti opituista seikoista. Yhtenä mahdollisuutena voi pitää myös sitä, että älykkyys ja kasvonpiirteiden miellyttävyys olisivat geneettisesti yhteydessä toisiinsa. Tämä voisi johtua vaikkapa sitä, että älykkäillä ihmisillä olisi tapana valita vetävän näköisiä puolisoita itselleen. Näistäkin aiheista tehdyistä tutkimuksista on kuitenkin saatu ristiriitaisia tuloksia. Näin ollen lopullisen ja selkeän yhteenvedon tekeminen on vaikeaa.

Australialaisista, yhdysvaltalaisista ja skotlantilaisista tutkijoista koostunut ryhmä pyrki Intelligence -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan selvittämään, oliko tällaisilla kasvoista tehtävillä päätelmillä vastaavuutta todellisten, älykkyystestillä saatujen tulosten kanssa. He hyödynsivät valmista aineistoa, jossa oli 1660 kasvokuvaa identtisistä kaksosista, jotka oli testattu älykkyystesteillä (Wais-III – tai Multidimensional Aptitude Battery, MAB -testillä). Valokuvien kasvot mitoitettiin kuviin sijoitettavien pisteiden avulla. Näin voitiin tarkistaa, oliko joillain tietyillä kasvonpiirteillä erityisesti merkitystä älykkyyttä arvioitaessa, mikäli kuvia katselevat ihmiset osaisivat päätellä kuvattujen henkilöiden älykkyyden oikein.

Kasvonpiirteitä arvioimassa oli 21 tutkimusapulaista, jotka antoivat kullekin kuvalle arvon yhdestä seitsemään sen mukaan, kuinka älykkäänä he tämän piirteitä pitivät. Muita arvioitavia ominaisuuksia olivat mm. kasvojen miellyttävyys, maskuliinisuus ja luotettavuus. Arviontien jälkeen havaittiin, että tutkimusapulaiset pystyivät päättelemään merkityksellisessä määrin (r = 0.15, p < 0.001) kuvissa olevien henkilöiden mitattua älykkyyttä. Tosin samalla arvioijat arvioivat myös miellyttävämmät kasvot selvästi muita älykkäämmiksi (r = 0.34, p < 0.001). Aiemmat tutkimukset eivät kuitenkaan ole havainneet moista yhteyttä kasvojen miellyttävyyden kanssa. Tämäkään tutkimus ei vahvistanut löytöä, kun arvioitua kasvojen miellyttävyyttä verrattiin mitattuun älykkyyteen (r = 0.01, p < 0,517). Sen sijaan kyse saattoi olla niin sanotusta halo- efektistä, jossa henkilö arvioi positiivisten ominaisuuksien liittyvän toisiinsa, vaikkei niiden välillä olisi todellista yhteyttä.

Valokuviin piirrettyjä pisteitä analysoimalla havaittiin, että arvioitu korkeampi älykkyys oli yhteydessä korkeampaan kasvojen korkeuteen, kauempana sijaitseviin silmiin ja suurempaan nenän kokoon. Älykkyystesteillä mitattu älykkyys sen sijaan oli yhteydessä ainoastaan kasvojen korkeuteen ja silmien etäisyyteen. Näistä kahdesta vain silmien etäisyydellä näytti olevan tilastollisesti merkityksellinen yhtenevyys mitatun älykkyyden kanssa. Aiemmat tutkimukset eivät ole havainneet tätä yhteyttä, mutta niissä otoksen suuruudet ovat olleet alle sadan. Verrattuna tämän tutkimuksen 1660:n näytteeseen, voidaan havaita, että aiemmat tutkimukset ovat olleet otostensa puolesta liian suppeita, jotta ne olisivat voineet havaita merkittävällä varmuudella tällaista yhteyttä.

Syytä siihen, miksi tutkimusapulaiset osasivat päätellä valokuvattujen henkilöiden älykkyyttä, ei tämä tutkimus valaissut. Syy saattaa olla jokapäiväisessä elämässä opituista havainnoista.

Tutkimusryhmän oli vaikea luoda yhtenäistä teoriaa löydöistään ja aiemmista tutkimuksista, jotka oli tehty samasta aineistosta, mutta joista oli saatu toisenlaisia tuloksia. Lisäksi he halusivat muistuttaa, että valokuva-aineistoa ei oltu standardisoitu tällaista tutkimusta varten ja se saattoi aiheuttaa vääristymään tuloksiin. Lopputuloksena ryhmä kuitenkin pystyi toteamaan, että kauempana sijaitsevat silmät ovat yhteydessä korkeampaan älykkyyteen ja että ihmiset perustavat älykkyydestä tekemänsä päätelmät oikein liittyen silmien etäisyyteen ja virheellisesti muutamiin tiettyihin piirteisiin, kuten kasvojen korkeuteen ja nenän kokoon.

Assessing the accuracy of perceptions of intelligence based on heritable facial features.
Anthony J. Lee, Courtney Hibbs, Margaret J. Wright, Nicholas G. Martin, Matthew C. Keller, Brendan P. Zietsch, Intelligence, 64 (2017) 1-821.06.2017 doi: https://doi.org/10.1016/j.intell.2017.06.002