Älykkyys on kiistatta yhteydessä synnyinlahjana saatuihin geeneihin, mutta myös ympäristöön ja yksilön omaan aivojen käyttöön. Itse asiassa jokainen meistä voi lisätä älykkyyttään harjoittamalla työmuistiaan. Työmuisti on se muistin osa, jossa ovat aktiivisena sen hetkisen tarkkaavaisuuden kohteena olevat asiat. Kun esimerkiksi opettelit ajamaan autoa, työmuistisi kuormittui kovasti kun mietit samaan aikaan jarrua, kaasua, vaihteita, rattia ja muuta liikennettä. Työmuistisi tehtyä kovasti töitä auton toimintojen käyttö lopulta automatisoitui ja voit nyt suunnata tarkkaavaisuutesi liikenteeseen.

Jaeggi ym. (2010) ovat tutkineet, miten työmuistin harjoittaminen vaikuttaa älykkyyteen, tarkemmin sanottuna joustavaan älykkyyteen (fluid ingelligence). Joustava älykkyys tarkoittaa sitä päättelykykyä, jota mitataan älykkyystesteillä. Toinen älykkyyden muoto on kristallisoitunut älykkyys, joka tarkoittaa elämän aikana kerättyä osaamista ja tietoa.

Jaeggin ym. tutkimuksen mukaan näyttää vahvasti siltä, että älykkyystestien ratkaiseminen ja työmuistin käyttö liittyvät samoihin aivojen toimintoihin ja siten myös samojen aivoalueiden toimintaan. Työmuistihan on keskeinen tekijä miltei missä tahansa oppimisessa. Kyseisessä tutkimuksessa verrattiin, vaikuttiko työmuistin harjoittaminen tehtävien avulla kahden kuukauden ajan koehenkilöiden suoriutumiseen. Älykkyystestiä käytettiin ennen ja jälkeen harjoittelutehtäviä. Tehtävät eivät olleet samanlaisia tehtäviä, joilla päättelykykyä eli älykkyyttä mitattiin. Tutkimuksessa oli mukana myös kontrolliryhmä, joka teki samat älykkyyden mittaukset, mutta ei työmuistin harjoitustehtäviä. Tutkimuksessa huomattiin työmuistin harjoittamisen todella nostavan koehenkilöiden kykyä suoriutua älykkyystestissä.

Harjoitustehtävät ja älykkyystestit erosivat toisistaan selvästi, joten tulokset eivät johdu yksinkertaisesta samojen tehtävien harjoittelusta. Tutkijat päättelivät, että työmuistin kuormittaminen ja harjoittaminen liittyy samoihin aivoalueisiin, joita käytetään älykkyystestejä ratkottaessa, mutta eivät täysin samoihin aivojen toimintoihin. Pikemminkin niiden välillä on jonkinlainen siirtovaikutus ja toiminnot limittyvät toisiinsa aivoissa. Aivotoimintaa siis todellakin voi harjoittaa ja työmuistia kehittää, mikä helpottaa uuden oppimista.

Jaeggi, S.M.; Studer-Luethi, B.; Buschkuehl, M.; Su, Y-F-; Jonides, J & Perrig, W. J. (2010) The relationship between n-back performance and matrix reasoning – Implications for training and transfer. Intelligence, 38,  625-635.