Sofia Sjöberg on tutkinut yleisen älykkyyden (general mental ability, GMA) ja persoonallisuuden viiden faktorimallin kykyä ennustaa työssä menestymistä. Aiemmissa metatutkimuksissa älykkyysosamäärällä on todettu olevan vahvin yhteys työssä menestymiseen. Lisäksi joillain persoonallisuuden piirteillä on löydetty samanlainen yhteys. Tulosten mukaan pätevät psykologiset testit ovat siis helpoin ja kustannustehokkain tapa arvioida yksilöä henkilöarvioinnissa, kun tutkitaan työtehtävään soveltumista. Parhain ennustyskyky syntyy kuitenkin eri menetelmien yhdistämisellä, esimerkiksi lisäämällä testien käyttöön haastatteluja ja simulaatioita. Kuitenkin persoonallisuus- ja älykkyystestien merkitystä soveltuvuuden arvioinnissa usein vähätellään ja painotus on vähemmän standardisoiduilla menetelmillä, kuten suunnittelemattomalla haastattelulla ja suosittelijoiden käyttämisellä.

Työssä menestymisen voi määritellä toiminnaksi, käyttäytymiseksi tai tuloksiksi, jotka työntekijä saa aikaan tai joihin hän sitoutuu, ja jotka ovat yhteydessä sekä edesauttavat organisaatiota saavuttamaan tavoitteensa. Työssä menestymisen voi jakaa kolmeen tekijään: tehtävässä suoriutumiseen, toimintaympäristössä suoriutumiseen ja epätuottavan (counterproductive) käyttäytymisen välttämiseen. Yksilön työssä menestymistä voidaan arvioida mittaamalla objektiivisesti, miten hän saavuttaa tavoitteensa tai käyttämällä esimiehen arviointia työssä suoriutumisesta. Meta-analyyseissa käytetään näitä molempia.

Sjöberg tutki osana väitöskirjaansa sitä, miten yleinen älykkyys ja persoonallisuuden piirteet ennustavat työssä suoriutumista. Sjöbergin mukaan aiemmissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon sitä, että rekrytointipäätöksiin vaikuttavat hyvin moninaiset asiat, kuten rekrytoijan päätöksentekotyyli sekä muut kontrolloimattomat seikat. Tämän vuoksi aiemmat metatutkimukset, joissa toki on jo saatu viitteitä älykkyyden ja työssä menestymisen yhteydestä, ovat osittain virheellisiä. Rekrytointipäätös johdetaan erittäin harvoin yksittäisestä kriteeristä, esimerkiksi älykkyysosamäärästä. Sjöberg käyttikin tutkimuksessaan metodia, jolla pyritään korjaamaan tästä johtuva virhe ja tarkastelemaan pelkästään tutkimuksen kannalta kiinnostavia, edellä mainittuja kriteerejä. Sjöbergin tutkimus on meta-analyysi eli se analysoi mittavan määrän aiemmin tehtyjä tutkimuksia.

Tulosten mukaan yleisen älykkyyden yhteys työssä menestymiseen oli huomattavasti korkeampi kuin persoonallisuuden piirteiden. Älykkyyden ennustevaliditeetti nousi 26 % verrattuna aiemmin tehtyihin meta-analyyseihin. Yleinen älykkyys toimii siis parhaimpana ennusteena, kun halutaan arvioida etukäteen työssä menestymistä. Persoonallisuuden piirteiden yhteys työssä menestymiseen myötäili aiemmin tehtyjen metatutkimusten tuloksia: tunnollisuudella oli korkein yhteys työssä menestymiseen, mutta yhteys oli selvästi heikompi kuin älykkyyden.

Sjöbergin mukaan parhaita henkilövalintoja voidaan tehdä arvioimalla henkilöiden soveltuvuutta ns. mekanistisesti eli pyrkimällä eliminoimaan kaikki kontrolloimattomat tekijät, kuten haastattelijan intuitio, ja keskittymällä strukturoituun, psykologisista testeistä ja huolellisesti raamitetusta haastattelusta saatuun tietoon. Tällöin älykkyysosamäärä ja persoonallisuuden piirteet sellaisenaan olisivat mahdollisimman tarkkoja ennustajia. Sjöberg toteaa kuitenkin, että tällainen näkemys herättää kiivasta keskustelua rekrytointeja ja henkilöarviointeja tekevien keskuudessa.

Lähde: Sjöberg, S. (2014): Utilizing research in the practice of personnel selection. General mental ability, personality, and job performance

Pitkään on tiedetty, että älykkyydellä ja luovuudella (määriteltynä ideoiden uutuudella ja käyttökelpoisuudella) on yhteys, mutta mikä mahtaa tarkalleen olla tämän yhteyden syy? Aiempien tutkimusten mukaan älykkyydellä on jopa voimakkaampi yhteys luovuuteen kuin persoonallisuuden piirteillä, kuten avoimuus uusille asioille tai tunnollisuus.

Toiminnanohjaus, eli ne keinot, joilla yksilö pyrkii saavuttamaan tavoitteensa, vaikuttavat yksilöiden välisiin eroihin älykkyydessä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että toiminnanohjaus on yhteydessä myös luovuuteen. Benedek ja hänen tutkijakollegansa lähtivät selvittämään, löytyisikö älykkyyttä ja luovuutta yhdistävä tekijä joistakin toiminnanohjauksen osa-alueesta.

Toiminnanohjaus (Executive Functions, EF) ovat ihmisen tiedollisen (kognitiivisen) toiminnan prosesseja, jotka kontrolloivat ajattelua ja toimintaa. Toiminnot voidaan jakaa esimerkiksi päivittämiseen (updating), siirtämiseen (shifting) ja tukahduttamiseen (inhibition). Päivittäminen on lähellä työmuistin käsitettä. Se tarkoittaa informaation tarkkailua sekä työmuistin sisällön päivittämistä korvaamalla vanhentunutta tietoa uudella, relevantimmalla tiedolla. Siirtäminen tarkoittaa prosessia, jossa ihminen vaihtaa yhdestä toiminnasta tai huomion kohteesta toiseen ja samalla muuttaa reagointiaan ja toimintatapaansa. Esimerkiksi vaihtaminen sähköpostin kirjoittamisesta puhelimeen vastaamiseen. Tukahduttaminen taas viittaa siihen, miten yksilö pystyy olemaan toteuttamatta impulsseja, jotka eivät ole tilanteessa relevantteja. Tämä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun opiskelija jatkaa tenttikirjan lukemista, vaikka hänelle tuli mieleen vilkaista sosiaalisen median päivityksiä.

Luovuuden teoriat painottavat sitä, että luova ajattelu välttää tavanomaisia ajatuspolkuja ja on kykenevä harkitsemaan ja yhdistämään useita toisiinsa liittymättömiä käsitteitä sekä osoittamaan joustavuutta näkökulmissaan. Samat tekijät liittyvät myös toiminnanohjaukseen.

Tutkijat halusivat kartoittaa, miten älykkyys ja luovuus ovat yhteydessä toiminnanohjauksen osa-alueisiin sekä tutkia hypoteesia, jonka mukaan näiden väliset yhteydet johtuvat ainakin osittain yksilöllisistä eroista toiminnanohjauksessa. Tutkimukseen osallistui 243 koehenkilöä ja he kaikki tekivät älykkyyttä, luovuutta ja toiminnanohjauksen osa-alueita mittaavat testit. Älykkyyttä tässä tutkimuksessa mitattiin kahdella joustavan älykkyyden (fluid intelligence) testillä, toinen näistä oli numeerinen ja toinen kielellinen testi. Luovuutta mitattiin testillä, jossa koehenkilön tuli keksiä mahdollisimman montaa uutta ja luovaa käyttötarkoitusta eri esineille. Lisäksi koehenkilöt tekivät persoonallisuustestin.

Tutkijat käyttivät tulosten tarkastelussa niin sanottua piilomuuttujamallia, jonka mukaan toiminnanohjauksesta päivittäminen oli yhteydessä sekä luovuuteen että älykkyyteen. Tukahduttaminen taas oli yhteydessä luovuuteen. Toiminnanohjauksen osa-alueista siirtäminen ei ollut yhteydessä luovuuteen eikä älykkyyteen. Persoonallisuudenpiirteistä avoimuus uusille asioille oli yhteydessä luovuuteen, muilla piirteillä ei tässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteyksiä mitattuihin asioihin.

Se, että toiminnanohjauksen osa-alueista päivittäminen oli yhteydessä älykkyyteen, tukee aiempia tutkimustuloksia, jotka ovat löytäneet yhteyden älykkyyden ja työmuistin välillä. Työmuistin kapasiteetti vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti yksilö pystyy etsimään asioita muististaan ja näin ollen edesauttaa luovien ideoiden muodostamisen yhdistämällä relevantteja asioita toisiinsa. Samoin laaja työmuistin kapasiteetti helpottaa pitämään tehtävän päämäärän muistissa ja näin helpottavat tehtävään keskittymistä. Tukahduttamisen voi katsoa olevan yhteydessä luovuuteen siten, että luovasti ajatteleva henkilö etsii nimenomaan luovia ratkaisuja ja samalla estävät tavanomaisten ratkaisujen pohtimista. Näin ollen luova ajattelu ei niinkään ole spontaania toimintaa vaan vahvasti kontrolloitua aktiviteettia. Yksilölliset erot toiminnanohjauksen osa-alueissa voivat selittää siis osan luovuuden ja älykkyyden välisestä yhteydestä, eivät kuitenkaan kaikkea.

Benedek, Jauk, Sommer, Arendasy & Neubauer (2014) Intelligence, creativity, and cognitive control: The common and differential involvement of executive functions in intelligence and creativity. Intelligence 46 (73-83)

Älykkyyden yhteyttä yksilöiden persoonallisuuden piirteisiin on tutkittu ja pohdittu, mutta selkeää yhteyttä ei ole tähän saakka löydetty. Murdock ym. (2013) ovat ottaneet tarkastelun kohteeksi älykkyyteen kuuluvia kognitiivisen päätöksenteon (executive functioning, EF) osa-alueita ja verranneet niitä ihmisten persoonallisuuden piirteisiin. Kognitiiviset toiminnot tarkoittavat tiedollisia toimintoja, kuten kieltä, muistia ja älykkyyttä. EF taas tarkoittaa niitä kognitiivisia toimintoja, jotka liittyvät tavoitteiden saavuttamiseen sekä tunteiden ja ajatusten säätelyyn.

Murdock kollegoineen tutki ihmisen toimeenpanevia toimintoja, tarkemmin sanottuna niiden kognitiivista joustavuutta (kyky siirtää tarkkaavuutta eri tehtävien välillä, esimerkiksi tehtävissä, joissa täytyy huomioida useita yhtä aikaa tapahtuvia asioita), toiminnan estämistä (kyky estää eri yllykkeiden mukaan toimimista, esimerkiksi jos haluat saattaa jonkin tehtävän loppuun, vaikka tekisi mieli seikkailla sosiaalisessa mediassa) ja tarkkailua (kyky tarkkailla ja päivittää työmuistissa olevaa tietoa). Näitä toimintoja arvioitiin tutkimuksessa neuropsykologisilla mittareilla ja verrattiin persoonallisuuden piirteisiin. Persoonallisuutta arvioitiin itsearviointikyselyllä, joka mittasi niin sanotun viiden suuren persoonallisuuspiirteen mukaisesti henkilöiden persoonallisuutta. Näitä ovat tasapainoisuus, ekstraversiivisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille asioille ja sovinnollisuus.

Tutkimuksen mukaan korkeampi kyky tarkkailla ympäristöä oli yhteydessä suurempaan tasapainoisuuteen ja korkeampaan avoimuuteen uusille kokemuksille. Avoimuus oli myös positiivisessa yhteydessä korkeampaan kognitiiviseen joustavuuteen. Tasapainoisuus persoonallisuuden piirteenä tarkoittaa kykyä pysyä rauhallisena eri tilanteissa ja säädellä tunnetilojaan. Avoimuus uusille kokemuksille tarkoittaa sitä, että henkilö on kiinnostunut esimerkiksi taiteesta tai tieteestä ja halukas kokeilemaan uusia asioita. Murdock kollegoineen toteavat, että persoonallisuuden piirteistä tasapainoisuudella ja avoimuudella uusille asioille on perustavanlaatuinen yhteys ihmisiin tiedollisiin kykyihin ja toimintoihin. Tätä he pitävät osoituksena siitä, että ihmisen persoonallisuuden pohjana ovat neuropsykologiset ilmiöt eivätkä ne muotoudu pelkästään kasvatuksen ja ympäristön tuloksena.

Kyle W. Murdock, Kate B. Oddi, and David J. Bridgett (2013):Cognitive Correlates of Personality. Links Between Executive Functioning and the Big Five Personality Traits. Journal of Individual Differences 2013; Vol. 34(2):97–104