Sofia Sjöberg on tutkinut yleisen älykkyyden (general mental ability, GMA) ja persoonallisuuden viiden faktorimallin kykyä ennustaa työssä menestymistä. Aiemmissa metatutkimuksissa älykkyysosamäärällä on todettu olevan vahvin yhteys työssä menestymiseen. Lisäksi joillain persoonallisuuden piirteillä on löydetty samanlainen yhteys. Tulosten mukaan pätevät psykologiset testit ovat siis helpoin ja kustannustehokkain tapa arvioida yksilöä henkilöarvioinnissa, kun tutkitaan työtehtävään soveltumista. Parhain ennustyskyky syntyy kuitenkin eri menetelmien yhdistämisellä, esimerkiksi lisäämällä testien käyttöön haastatteluja ja simulaatioita. Kuitenkin persoonallisuus- ja älykkyystestien merkitystä soveltuvuuden arvioinnissa usein vähätellään ja painotus on vähemmän standardisoiduilla menetelmillä, kuten suunnittelemattomalla haastattelulla ja suosittelijoiden käyttämisellä.
Työssä menestymisen voi määritellä toiminnaksi, käyttäytymiseksi tai tuloksiksi, jotka työntekijä saa aikaan tai joihin hän sitoutuu, ja jotka ovat yhteydessä sekä edesauttavat organisaatiota saavuttamaan tavoitteensa. Työssä menestymisen voi jakaa kolmeen tekijään: tehtävässä suoriutumiseen, toimintaympäristössä suoriutumiseen ja epätuottavan (counterproductive) käyttäytymisen välttämiseen. Yksilön työssä menestymistä voidaan arvioida mittaamalla objektiivisesti, miten hän saavuttaa tavoitteensa tai käyttämällä esimiehen arviointia työssä suoriutumisesta. Meta-analyyseissa käytetään näitä molempia.
Sjöberg tutki osana väitöskirjaansa sitä, miten yleinen älykkyys ja persoonallisuuden piirteet ennustavat työssä suoriutumista. Sjöbergin mukaan aiemmissa tutkimuksissa ei ole otettu huomioon sitä, että rekrytointipäätöksiin vaikuttavat hyvin moninaiset asiat, kuten rekrytoijan päätöksentekotyyli sekä muut kontrolloimattomat seikat. Tämän vuoksi aiemmat metatutkimukset, joissa toki on jo saatu viitteitä älykkyyden ja työssä menestymisen yhteydestä, ovat osittain virheellisiä. Rekrytointipäätös johdetaan erittäin harvoin yksittäisestä kriteeristä, esimerkiksi älykkyysosamäärästä. Sjöberg käyttikin tutkimuksessaan metodia, jolla pyritään korjaamaan tästä johtuva virhe ja tarkastelemaan pelkästään tutkimuksen kannalta kiinnostavia, edellä mainittuja kriteerejä. Sjöbergin tutkimus on meta-analyysi eli se analysoi mittavan määrän aiemmin tehtyjä tutkimuksia.
Tulosten mukaan yleisen älykkyyden yhteys työssä menestymiseen oli huomattavasti korkeampi kuin persoonallisuuden piirteiden. Älykkyyden ennustevaliditeetti nousi 26 % verrattuna aiemmin tehtyihin meta-analyyseihin. Yleinen älykkyys toimii siis parhaimpana ennusteena, kun halutaan arvioida etukäteen työssä menestymistä. Persoonallisuuden piirteiden yhteys työssä menestymiseen myötäili aiemmin tehtyjen metatutkimusten tuloksia: tunnollisuudella oli korkein yhteys työssä menestymiseen, mutta yhteys oli selvästi heikompi kuin älykkyyden.
Sjöbergin mukaan parhaita henkilövalintoja voidaan tehdä arvioimalla henkilöiden soveltuvuutta ns. mekanistisesti eli pyrkimällä eliminoimaan kaikki kontrolloimattomat tekijät, kuten haastattelijan intuitio, ja keskittymällä strukturoituun, psykologisista testeistä ja huolellisesti raamitetusta haastattelusta saatuun tietoon. Tällöin älykkyysosamäärä ja persoonallisuuden piirteet sellaisenaan olisivat mahdollisimman tarkkoja ennustajia. Sjöberg toteaa kuitenkin, että tällainen näkemys herättää kiivasta keskustelua rekrytointeja ja henkilöarviointeja tekevien keskuudessa.
Lähde: Sjöberg, S. (2014): Utilizing research in the practice of personnel selection. General mental ability, personality, and job performance