Älykkäiden ihmisten ihmissuhteita on tutkittu melko vähän. Tietyt tutkimuksissa korostuneet luonteenpiirteet kuitenkin antavat olettaa, että älykkäiden parisuhteissa on eroja muuhun väestöön verrattuna. Esimerkiksi älykkäiden sinkkumiesten on huomattu painottavan parinvalinnassaan keskimääräistä enemmän mahdollisen kumppanin koulutusta ja älykkyyttä kuin persoonallisuutta tai halua saada lapsia. Älykkäiden on huomattu olevan myös ystävyyssuhteissaan vähemmän läheisiä. Toisaalta älykkäät ovat herkempiä ja heillä voi olla vaikeuksia ottaa vastaan kritiikkiä.

Alankomaissa Dijkstra ym. keskittyivät tutkimaan mensalaisten parisuhteita ”Marriage and Family Review” -lehdessä julkaistussa artikkelissa ”Intimate Relationships of the Intellectually Gifted: Attachment Style, Conflict Style, and Relationship Satisfaction Among Members of the Mensa Society”. Tutkimuksessa verrattiin älykkäiden parisuhteita parisuhteisiin yleensä ja keskityttiin erityisesti kahteen asiaan: lapsuudessa syntyneen kiintymyssuhteen ja ristiriitatilanteiden käsittelytyylin vaikutuksiin parisuhteen onnellisuuteen. Älykkäiden ryhmä koostui Alankomaiden mensalaisista, joista 196 vastasi verkkokyselyyn. Verrokkiryhmänä toimi 145 samaan verkkokyselyyn vastannutta alankomaalaista.

Tutkimus osoitti, että parisuhteen laatu ja tyytyväisyys parisuhteeseen eivät eronneet mensalaisten ja verrokkiryhmän välillä. Pieniä eroja löytyi kuitenkin kiintymyssuhteissa ja ristiriitatilanteiden käsittelytyylissä, sekä niiden vaikutuksessa parisuhteen onnellisuuteen.

Mensalaiset suhtautuivat ristiriitatilanteisiin verrokkiryhmää välttelevämmin ja käyttivät vähemmän integroivaa tai kompromisseja tekevää ristiriitatilanteiden ratkaisutapaa. He eivät siis pyrkineet ratkaisemaan ongelmatilanteita yhtä aktiivisesti kuin verrokkiryhmä, jolloin ongelmat saattavat jäädä kokonaan ratkaisematta. Tutkijoiden mukaan riitatilanteiden välttely saattaa liittyä siihen, että aiempien tutkimusten mukaan älykkäät suhtautuvat tunteisiinsa voimakkaammin ja ovat herkempiä. Sen vuoksi he välttelevät ristiriitoja ja niiden aiheuttamaa tunnereaktiota normaalia enemmän.

Mensalaisten ryhmässä oli myös verrokkiryhmää enemmän kiintymyssuhteessa pelokkaita ihmisiä. Pelokas kiintymyssuhde aiheuttaa suurempaa pelkoa hylätyksitulemisesta ja sitä seuraavasta surusta. Verrokkiryhmällä pelokas kiintymyssuhde vaikutti parisuhteen laatuun huonontavasti, kuten aiemmatkin tutkimukset ovat osoittaneet. Mensalaisten kohdalla vastaavuutta ei kuitenkaan löydetty. Älykkäät osasivat kumota pelokkaan kiintymyssuhteen vaikutuksen parisuhteeseen. Tutkijat arvelevat, että mensalaiset ovat oppineet käsittelemään tunteitaan ja suhtautumaan omiin epävarmuuksiinsa verrokkiryhmää paremmin, jolloin epävarmuuksien vaikutus parisuhteeseen vähenee.

Mensalaisista löytyi muutamia korostuneita ominaisuuksia, joiden voisi olettaa vaikuttavan parisuhteeseen kielteisesti. Tästä huolimatta mensalaiset arvioivat parisuhteensa yhtä onnellisiksi kuin verrokkiryhmä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että älykkäät painottavat kumppanin samaa älykkyystasoa muita enemmän ja saattavat sen seurauksena käyttää keskimääräistä enemmän energiaa sopivan kumppanin löytämiseen. Tutkijat arvelivatkin, että tämän seurauksena älykkäiden suhteissa pariskunnat sopivat keskimääräistä paremmin yhteen. Tuolloin ristiriitatilanteita tulee harvemmin ja esimerkiksi parisuhteen suuremmista linjoista löytyy helpommin yhteisymmärrys. Tutkimuksessa ei kuitenkaan selvitetty ristiriitatilanteiden määrää parisuhteissa, joten asiaa ei tässä voitu tarkemmin tutkittu.

Vaikka pieniä eroja löytyikin, suurelta osin mensalaisten ja verrokkiryhmän parisuhteet olivat hyvin samanlaisia. Esimerkiksi tutkittaessa ristiriitojen ratkaisutavan vaikutusta parisuhteen onnellisuuteen, ainoastaan pelokkaan kiintymyssuhteen kohdalla löytyi merkittävää eroa.

Intimate Relationships of the Intellectually Gifted: Attachment Style, Conflict Style, and Relationship Satisfaction Among Members of the Mensa Society. Pieternel Dijkstra, Dick P. H. Barelds, Sieuwke Ronner and Arnolda P. Naura. Merriage & Family Review, 53:3, 262-280. DOI:10.1080/01494929.2016.1177630