Veera Tynkkysen Jyväskylän yliopistossa tekemä erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma: ”’Harmittaa, kun jälkeenpäin on ymmärtänyt, että itsessä olisi silloin(kin) ollut paljon enemmän potentiaalia.’ – Lahjakkaiden oppilaiden ajatuksia alisuoriutumisesta koulussa” tarkastelee itsensä lahjakkaiksi kokemien ihmisten näkemyksiä alisuoriutumisen syistä ja seurauksista sekä alisuoriutumisen ehkäisemisestä. Taustalla on ajatus siitä, että lahjakkaat oppilaat tarvitsevat tukea siinä missä heikommatkin, koska ilman asianmukaista tukea he saattavat kohdata monenlaisia ongelmia tulevaisuudessaan. Lahjakkaista oppilaista jopa puolet alisuoriutuu koulussa.
Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, jonka avoimiin kysymyksiin vastasi 43 henkilöä. Vastaajista pääosa kertoi omasta kokemuksestaan ja 10 vastaajaa lapsen puolesta. Kysely oli saatavilla Facebookissa Lahjakkaat Lapset -sivuilla, joista julkiselta sivulta kuka tahansa saattoi jakaa tai kommentoida kyselyä omille tuttavilleen. Saatujen vastausten analysoinnissa käytettiin sisällönanalyysia teoriaohjaavana analyysinä. Vastaajat saivat määritellä itse oman lahjakkuutensa. Matemaattisen lahjakkuuden nimesi yli puolet vastaajista sekä kielellisen ja taiteellisen lahjakkuuden hiukan alle puolet vastaajista. Noin neljäsosa kertoi uuden opettelun olevan ylipäänsä helppoa. Yleisesti vastaajat kuvasivat itseään lahjakkaaksi monella eri osa-alueella.
Kokemukset alisuoriutumisen syistä koulupäivän sisällä voitiin jakaa kolmeen ryhmään: oppituntiin liittyviin tekijöihin, opettajan vaikutukseen ja sosiaaliseen paineeseen. Lähes kaikki vastaajat nimesivät oppituntiin liittyviä tekijöitä, kuten turhautuminen ja pitkästyminen. Oppitunteja pidettiin tylsinä ja etenemistä liian hitaana, sekä osa kyseenalaisti oppisisältöjä saman asian toistamisena ja piti lisätehtäviä toimimattomina. Sosiaalisen paineen mainitsi hieman alle puolet vastaajista alisuoriutumisensa syyksi. Muiden oppilaiden mielipiteet ja asenteet vaikuttivat negatiivisesti suoriutumiseen, mutta myös luokkakavereista erottumisen pelko sekä kiusaaminen tai sen pelko mainittiin. Noin neljäsosa vastaajista mainitsi opettajan lannistavan vaikutuksen syyksi alisuoriutumiseensa. Opettajan ymmärrys ja arvostus tai sen puute mainittiin useassa vastauksessa, lisäksi mainittiin huomioimisen puute ja se ettei heiltä vaadittu mitään.
Koulun ulkopuolella vaikuttavat tekijät voitiin jakaa kahteen ryhmään: vanhempien vaikutukseen ja henkilökohtaisiin syihin. Alle puolet vastaajista kertoi vanhemmilla olleen vaikutusta alisuoriutumiseen. Vanhemmat ovat luottaneet liikaa lahjakkuuteen tai eivät ole huomioineet alisuoriutumista. Muutama vastaaja mainitsi myös vanhempien väheksyneen lahjakkuutta tai että vanhemmat eivät ole ymmärtäneet lahjakkuuden tuomia ongelmia. Henkilökohtaisten syiden osalta noin puolet vastaajista mainitsi kiinnostumisen monista muista asioista koulun jäädessä varjoon harrastusten tai kavereiden kiinnostaessa enemmän. Moni mainitsi myös oman laiskuutensa ja noin neljäsosa yhdisti sen siihen, ettei ole koskaan tarvinnut nähdä vaivaa oppimisen eteen. Hieman alle puolet mainitsi vaikeuden keskittyä tunneilla mm. opetuksen hitauden vuoksi. Myös henkilökohtainen kriisi mainittiin alisuoriutumisen syynä.
Lähes puolet vastaajista mainitsi alisuoriutumisen vaikuttaneen myöhemmässä elämässä ja suurin osa kertoi alisuoriutumisen haitanneen jatko-opiskeluja erityisesti yliopisto-opintojen osalta. Noin puolet kertoi suurimmaksi ongelmaksi sen, että he eivät koskaan oppineet tekemään työtä oppimisen eteen ja siksi opinnot ovat saattaneet viivästyä tai keskeytyä. Alisuoriutumisesta voi siis tulla ikävä tapa tai osa minäkäsitystä, joka vaikuttaa myös muilla elämän alueilla.
Vastaajien toivomat alisuoriutumista estävät tukimenetelmät voitiin jakaa kolmeen ryhmään: opettajan rooliin, opetuksen rooliin ja yleisiin asenteisiin. Opettajan tuki ja kannustus koettiin merkittäviksi ja tärkeänä pidettiin jo lahjakkuuden tunnistamista. Opettajan henkilökohtainen aika, kuunteleminen ja keskusteleminen nousivat esiin sekä kiusaamistapauksiin puuttuminen. Opetuksen osalta suurin osa vastaajista toivoi opintojen henkilökohtaistamista heidän taitotasoonsa nähden, tai siirtoa joko toiselle luokalle myönteisemmän ilmapiirin vuoksi tai ylemmälle luokalle. Lähes jokainen vastaaja toivoi että heidät olisi opetettu oppimaan. Asenteiden uskottiin olevan myös osa alisuoriutumisen ongelmaa. Vastaajat kertoivat negatiivisista asenteista niin yleisellä kuin yksilötasollakin ja toivottiin opettajiltakin enemmän tilaa erilaisille oppijoille.
Suomen Mensa ry on myöntänyt tälle pro gradu -tutkielmalle apurahan vuonna 2016.
Lähde:
Tynkkynen, V. 2017. ”Harmittaa, kun jälkeenpäin on ymmärtänyt, että itsessä olisi silloin(kin) ollut paljon enemmän potentiaalia.” Lahjakkaiden oppilaiden ajatuksia alisuoriutumisesta koulussa. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Kasvatustieteiden laitos. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201712054488