Vierailijakirjoitus: Jonathan Rasmus

Yliopistouudistus on tänä vuonna ollut reilusti esillä medioissa ja alkukesästä keskustelu pyöri valintakriteereiden ympärillä. Pääsykoe ja ylioppilastutkinto ovat tällä hetkellä yleisimmät valintakriteerit ja keskustelu keskittyi näiden kahden mittausmenetelmän ympärille. Uudistuksen alla onkin mainio aika pysähtyä miettimään ovatko nämä vakiintuneet käytännöt ne järkevimmät, vai olisiko olemassa sekä yliopistolle että opiskelijoille parempia vaihtoehtoja?

Päätin pro-gradussani tutkia, jos ylioppilastutkinto ja sisäänpääsykoe tosiaan ennustavat opintomenestystä yliopistosta. Ennustamisella tarkoitan tässä yhteydessä, jos aiemman testituloksen perusteella voi päätellä henkilön suoriutumista jossain toisessa tehtävässä. Halusin myös tutkia, mikäli joku toinen Suomessa vähemmän käytetty menetelmä ennustaisi opintomenestystä näitä perinteisiä menetelmiä paremmin. Valitsin testin joka mittaa joustavaa älykkyyttä, mikä tunnetaan paremmin englannin termillä fluid intelligence. Tämä viittaa kykyyn ratkoa uusia ongelmia tuntemattomissa tilanteissa. Kansainvälisissä tutkimuksissa joustavan älykkyyden on todettu korreloivan opintomenestyksen kanssa.

Toteutin tutkimuksen Åbo Akademillä, ja tutkimukseen osallistui 100 opiskelijaa. Osa tutkielman tuloksista oli odotettua ja osaa voisi kutsua yllättäviksi. Opiskelijat jotka olivat saaneet parempia arvosanoja ylioppilaskokeesta, saivat keskimäärin myös parempia arvosanoja yliopistossa kuin he, joilla oli huonommat tulokset ylioppilaskokeesta. Tämä tuntuukin loogiselta, mutta hieman yllättävää oli, etteivät sisäänpääsykokeet ennustaneet opintomenestystä.

Se, miksi ylioppilaskoe ennustaa yliopisto-opintojen arvosanoja paremmin kuin sisäänpääsykoe, menee spekulaation puolelle. Ylioppilaskokeeseen opiskellaan pitkällä aikajänteellä ja informaatiota on niin paljon, että se on sisäistettävä ja ymmärrettävä, kun taas useimmissa sisäänpääsykokeissa informaatiota on suhteessa vähemmän, kokeet vaativat lyhytkestoista muistamista ja pikemminkin tiedon ulkoa muistamista kuin tiedon ymmärrystä. Toki tähän löytyy poikkeuksia, ja poikkeukset voivat olla toinen selittävä tekijä. Kaikilla on vaikeusasteeltaan samanlaiset ylioppilaskokeet, kun taas sisäänpääsykokeiden vaikeusasteet poikkeavat toisistaan eri aineiden välillä.

Joustavan älykkyyden testituloksen perusteella pystyimme ennustamaan opintomenestystä paremmin kuin sisäänpääsykokeen perusteella, mutta tämä suhde oli sen verran heikko, ettei sillä ole käytännön merkitystä. Monen kansainvälisen tutkimuksen perusteella tämä vähäinen ennustamisarvo oli jokseenkin yllättävää, ja tulokseen voi olla monta vaikuttavaa tekijää.

Ensinnäkin käytimme vähemmän tutkittua matriisi testiä. Toinen syy, jonka alan tutkijat tuntevat hyvin on “restriction of range”. Testituloksen variaatio yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa on vähäisempää kuin koko populaation variaatio, sillä opiskelijat ovat valittu tiettyjen suoritusten (ylioppilaskirjoitus, sisäänpääsykoe ym.) perusteella jo ennen tutkimukseen osallistumista. Tällöin katsomme rajoittunutta kuvaa joustavan älykkyyden ja opintomenestyksen yhteydestä, jolloin kokonaiskuva jää näkemättä.

Tämän tutkielman perusteella voi kuitenkin todeta, että ylioppilaskokeen arvosanoja voisi painottaa nykyistäkin enemmän valintakriteerinä yliopistoihin. Vaikkei sisäänpääsykokeet ennustaneet opintomenestystä tässä tutkimuksessa, kokeen merkitystä ei voi kieltää kokonaan. Sisäänpääsykokeissa on valtavasti eroja eri yliopistoissa ja eri aloilla, joista tietyt kokeet voivat toimia paremmin kuin toiset.

Entisenä opiskelijana minun on todettava, että yliopistolla on paljon muitakin yhteiskunnallisia tehtäviä kuin kouluttaa opiskelijoita jotka saavat hyviä arvosanoja, ja opiskelijalle itselleen opintomenestys voi tarkoittaa jotain ihan muuta kuin korkeita arvosanoja.

Jonathan Rasmus, psykologi

Kirjoittaja sai vuonna 2015 Suomen Mensa ry:n apurahan opinnäytetyöstään ”Predicting study performance for one academic year at university – A comparison of the predictive validity of the Finnish matriculation examination, entrance exam and fluid intelligence”.

Älykkyyden kehittymisestä on olemassa kaksi yleistä uskomusta: ensimmäisessä uskomuksessa älykkyys nähdään kehittyvänä ja muokkautuvana ominaisuutena, kun taas toiset uskovat älykkyyden olevan pysyvä ominaisuus, johon ei voi suuresti vaikuttaa. Riitta Rautiainen, Hannu Räty ja Kati Kasanen Itä­-Suomen yliopistosta selvittivät Nordic Psychology –lehdessä julkaistussa artikkelissaan suomalaisten vanhempien älykkyysuskomuksia.

Aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että jos lapsi uskoo älykkyyden olevan kehittyvä ominaisuus, hän hakeutuu enemmän opettavaisiin tilanteisiin ja hyväksyy epäonnistumisia osana oppimisprosessia. Älykkyyttä pysyvänä ominaisuutena pitävät lapset haluavat puolestaan osoittaa osaamistaan hyvillä arvosanoilla, välttää virheitä ja he voivat kokea avuttomuutta epäonnistuessaan.

Vanhempien mielipiteet muokkaavat vahvasti lasten mielipiteitä ja käytöstä. Älykkyyden muokkautuvuuteen uskovat vanhemmat kannustavat lapsiaan harjoittelemaan ja pitävät yritystä ja erehdystä hyvänä oppimistilanteena. Jos vanhemmat pitävät älykkyyttä pysyvänä ominaisuutena, painottavat he enemmän hyvää suoriutumista ja arvostavat sen näkymistä esimerkiksi arvosanojen kautta. Tutkijat halusivatkin selvittää vanhempien mielipiteitä älykkyyden pysyvyydestä ja niiden muodostumista.

Kyselytutkimukseen osallistui 97 vanhempaa. Tutkimuksessa arvioitiin ensin käytetyn kyselylomakkeen luotettavuutta. Sen jälkeen selvitettiin, vaikuttaako vanhemman koulutus tai sukupuoli heidän älykkyyskäsitykseensä. Lisäksi arvioitiin lapsen koulumenestyksen, sukupuolen ja luokka-­asteen vaikutusta asiaan. Koulumenestys mitattiin opettajan arviolla matematiikan ja äidinkielen osaamisesta ja tutkimukseen osallistui sekä kolmas­- että kuudesluokkalaisten vanhempia.

Tulosten mukaan suomalaiset vanhemmat uskovat älykkyyden olevan enemmän muokkautuva kuin pysyvä ominaisuus. Vanhempien koulutus tai sukupuoli eivät vaikuttaneet heidän käsityksiinsä lasten älykkyyden kehittymisestä. Sen sijaan lasten koulumenestys vaikutti vanhempien käsitykseen: paremmin menestyvien lasten vanhemmat uskoivat useammin älykkyyden olevan pysyvä ominaisuus ja huonommin menestyvien lasten vanhemmat kallistuivat kehittyvän ominaisuuden puolelle. Käsitykset olivat vahvemmat kuudesluokkalaisten vanhemmilla verrattuna kolmosluokkalaisten vanhempiin. Tästä voidaan päätellä, että vanhempien käsitys älykkyydestä muokkautuu pikkuhiljaa lasten koulumenestyksen kehittymisen myötä.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin menestyvien lasten vanhemmat pitävät menestystä lapsen pysyvistä ominaisuuksista johtuvana, kun taas huonommin menestyvien lasten vanhemmat uskovat muuttuvien tekijöiden, kuten huonon motivaation, vaikuttavan suoriutumiseen. Tämä on linjassa nyt löydettyjen tulosten kanssa.

Is children’s intelligence malleable? Parental perspectives on implicit theories of intelligence. Riitta Rautiainen, Hannu Räty, Kati Kasanen. (2016) Nordic Psychology. DOI: 10.1080/19012276.2016.1149093

Vieraileva kirjoittaja: Aki Soudunsaari, terveysalan sarjayrittäjä, Naturventionin perustaja ja toimitusjohtaja

Hengitämme päivässä yli 10 000 litraa ilmaa, joka kulkeutuu jokaiseen soluumme. Ei liene ihme, että ilma, jota hengitämme vaikuttaa suuresti elimistömme toimintaan – ja järjen juoksuun. Ajatuksia herättävää on se, että vietämme keskimäärin 90 % ajastamme sisätiloissa, joten hengitämme pääosin sisäilmaa. Kuitenkin tietoisuus ulkoilman saasteista, katupölystä ja muista ongelmista on huomattavasti korkeammalla kuin ymmärryksemme sisäilmasta.

Synteettisen sisäilman monet ongelmat

Erehdymme usein ajattelemaan, että tehokkaalla ilmanvaihdolla ja siivouksella teemme sisätiloista terveellisemmät ja turvallisemmat. Todellisuus on päinvastainen. Koneellinen ilmanvaihto kuivattaa sisäilmaa ja aiheuttaa monia oireita kuten silmien ja ihon kuivumista. Sekä koteja että yleisiä tiloja siivotaan vahvoilla antibakteerisilla aineilla pyyhkien bakteerit pois pinnoilta, jotta bakteerit eivät pääse tarttumaan tai leviämään.
 
Luonnossa mikrobit elävät tasapainossa ja mikrobien kirjo on laajempi kuin sisätiloissa. Luonnonolosuhteet ovat ihmiselle lajityypillinen vaihtoehto, sillä ihmiskunta on elänyt osana luontoa vuosituhansia ennen kuin eristimme itsemme sisätiloihin.
 
Sisäilman steriloinnin sijaan hyvinvointia voidaan kehittää luonnollistamalla sisäilmaa – esimerkiksi voimistamalla raikkaan ulkoilman sisääntuloa ilmanvaihtokoneita säätämällä, avaamalla säännöllisesti ikkunoita tai muilla tavoilla. Varsinkin suomalaisten kuulee usein sanovan kaupungeissa ääneen kaipaavansa metsään raikkaaseen ilmaan, jossa ajatus juoksee ja mieli lepää.
 
Sisäilmaa saastuttavien VOC-yhdisteiden pitoisuutta on mahdollista pienentää biologisella ilmanpuhdistuksella, joka perustuu luonnon omaan mekanismiin, kasvien juurien puhdistustehoon. Steriloidun ilman sijaan biologisesti puhdistetussa ilmassa luonnon hyvät mikrobit ovat tallella, ja sisäilma muistuttaa luonnollisen raikasta ja kosteaa metsäilmaa.
 

Luonnollinen ilma saa älykkyyden kukoistamaan, sanoo Harvardin tutkimus

Harvardin yliopistossa tehty tutkimus tutki sisäilman vaikutusta kognitiiviseen kyvykkyyteen eri alojen asiantuntijoita edustavien työntekijöiden keskuudessa. Tutkimuksen aikana tutkittavat henkilöt työskentelivät työtilassaan normaalien työtehtäviensä parissa. Tutkijat altistivat testiryhmän simuloimalla heidän työtilansa VOC-yhdisteillä kuormitetuksi. Huoneilmaan suihkutettu ilma sisälsi keskivertoa enemmän toimistotilassa luontaisesti ilmeneviä VOC-yhdisteitä. Ilma oli lisäksi hajutonta, joten testattavien oli mahdotonta aistia ilman muuttunutta koostumusta.
 
VOC-yhdisteet (Volatile Organic Components) rasittavat sisäilmaa ja niitä kertyy helposti merkittäviäkin määriä sisäilmaan, ellei niitä osata ennaltaehkäistä. Niitä syntyy esimerkiksi seinien tai huonekalujen pintojen ja materiaalien kemikaalien hajotessa ja haihtuessa ilmaan. Sisäilmaan haihtuessaan ne ovat terveydelle haitallisia. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta niiden kirjo muistuttaa tyypillisiä allergiaoireita: nuhaa, silmien kirvelyä ja päänsärkyä.
 
Työntekijöitä testattiin myös niin sanotuissa luonnollisissa olosuhteissa, joissa VOC-yhdisteiden määrä ilmassa oli huomattavasti alhaisempi. Tällaisista olosuhteista saadaan tavanomaisesti nauttia ekologisesti rakennetuissa rakennuksissa, jotka on suunniteltu kestävän kehityksen periaattein. Ne ovat paitsi energiatehokkaita, mutta myös sisätilojen laadukkuuteen, esimerkiksi ilmanlaadun suhteen on panostettu erityisesti.
 
Kognitiivisia testejä suoritettiin ryhmillä päivittäin kuuden päivän ajan. Tutkimus toteutettiin tuplasokkotestinä eli tutkijat eivätkä tutkittavat eivät tienneet oman ryhmänsä testiolosuhteita. Tutkimuksen näytöt sisäilman ja kognitiivisen kyvykkyyden suhteesta olivat selkeät – laadukas, luonnollinen sisäilma paransi työntekijöiden kognitiivista suorituskykyä. Erityisen selkeästi erot näkyivät tietyillä tehtäväalueilla, kuten kriisitilanteen parempana hallintana ja strategian kehittämisen etevyydessä ja informaation hyödyntämisessä.  Jo pienikin parannus sisäilmassa on hyödyksi työntekijöille.

Miten kehittää omia työolosuhteita?

Vaikka Suomi on puhtaan ja terveellisen ulkoilman maa, on meillä paljon tehtävää sisäilman parantamisen kanssa. Kun elämän kehitys on kuljettanut meidät luonnosta sisälle, voimme omilla valinnoilla lisätä hyvinvointia  – ja jopa optimoida älykkyyttä tuomalla luonnon luoksemme! Lähde tauolla haukkaamaan happea, kokeile vaihteeksi kävelypalavereja tai vaihtoehtoisesti tuo luontoa luoksesi sisätiloihin!

Allen, J. G., MacNaughton, P., Satish, U., Santanam, S., Vallarino, J., Spengler, J. D. (2015). Associations of Cognitive Function Scores with Carbon Dioxide, Ventilation, and Volatile Organic Compound Exposures in Office Workers: A Controlled Exposure Study of Green and Conventional Office Environments. Environ Health Perspect; DOI:10.1289/ehp.1510037