Älykkyyden yhteyttä yksilöiden persoonallisuuden piirteisiin on tutkittu ja pohdittu, mutta selkeää yhteyttä ei ole tähän saakka löydetty. Murdock ym. (2013) ovat ottaneet tarkastelun kohteeksi älykkyyteen kuuluvia kognitiivisen päätöksenteon (executive functioning, EF) osa-alueita ja verranneet niitä ihmisten persoonallisuuden piirteisiin. Kognitiiviset toiminnot tarkoittavat tiedollisia toimintoja, kuten kieltä, muistia ja älykkyyttä. EF taas tarkoittaa niitä kognitiivisia toimintoja, jotka liittyvät tavoitteiden saavuttamiseen sekä tunteiden ja ajatusten säätelyyn.

Murdock kollegoineen tutki ihmisen toimeenpanevia toimintoja, tarkemmin sanottuna niiden kognitiivista joustavuutta (kyky siirtää tarkkaavuutta eri tehtävien välillä, esimerkiksi tehtävissä, joissa täytyy huomioida useita yhtä aikaa tapahtuvia asioita), toiminnan estämistä (kyky estää eri yllykkeiden mukaan toimimista, esimerkiksi jos haluat saattaa jonkin tehtävän loppuun, vaikka tekisi mieli seikkailla sosiaalisessa mediassa) ja tarkkailua (kyky tarkkailla ja päivittää työmuistissa olevaa tietoa). Näitä toimintoja arvioitiin tutkimuksessa neuropsykologisilla mittareilla ja verrattiin persoonallisuuden piirteisiin. Persoonallisuutta arvioitiin itsearviointikyselyllä, joka mittasi niin sanotun viiden suuren persoonallisuuspiirteen mukaisesti henkilöiden persoonallisuutta. Näitä ovat tasapainoisuus, ekstraversiivisuus, tunnollisuus, avoimuus uusille asioille ja sovinnollisuus.

Tutkimuksen mukaan korkeampi kyky tarkkailla ympäristöä oli yhteydessä suurempaan tasapainoisuuteen ja korkeampaan avoimuuteen uusille kokemuksille. Avoimuus oli myös positiivisessa yhteydessä korkeampaan kognitiiviseen joustavuuteen. Tasapainoisuus persoonallisuuden piirteenä tarkoittaa kykyä pysyä rauhallisena eri tilanteissa ja säädellä tunnetilojaan. Avoimuus uusille kokemuksille tarkoittaa sitä, että henkilö on kiinnostunut esimerkiksi taiteesta tai tieteestä ja halukas kokeilemaan uusia asioita. Murdock kollegoineen toteavat, että persoonallisuuden piirteistä tasapainoisuudella ja avoimuudella uusille asioille on perustavanlaatuinen yhteys ihmisiin tiedollisiin kykyihin ja toimintoihin. Tätä he pitävät osoituksena siitä, että ihmisen persoonallisuuden pohjana ovat neuropsykologiset ilmiöt eivätkä ne muotoudu pelkästään kasvatuksen ja ympäristön tuloksena.

Kyle W. Murdock, Kate B. Oddi, and David J. Bridgett (2013):Cognitive Correlates of Personality. Links Between Executive Functioning and the Big Five Personality Traits. Journal of Individual Differences 2013; Vol. 34(2):97–104

Älykkyys tai kognitiivinen kyvykkyys on ainakin suomalaisessa soveltuvuusarvioinnissa usein mukana yhtenä mittarina, kun arvioidaan henkilöiden sopivuutta tiettyihin tehtäviin. Yksittäisenä mittarina älykkyysosamäärä on paras mittaamaan henkilöiden suoriutumista työssä, arvioitiin sitä sitten henkilön itsensä, hänen tuloksensa, esimiehensä tai työtovereidensa näkökulmasta. Soveltuvuusarviointiin kuuluu kuitenkin useita eri osa-alueita, jotka yhdessä muodostavat yksittäistä testiä tai mittaria paremman kokonaisuuden ennustettaessa henkilön suoriutumista työssä. Erityisen hyvin ÄO ennustaa yksilöiden suoriutumista koulutusohjelmissa.

Deniz ym. (2013) ovat tehneet yhteenvetoa kognitiivisen kyvykkyyden eli arkikielellä älykkyyden (kognitiiviseen kyvykkyyteen voi tosin kuulua muitakin osa-alueita, kuten kieli, muisti jne.) yhteydestä työssä menestymiseen ja työkäyttäytymisen eri osa-alueisiin. He kävivät läpi tutkimuksia, joissa älykkyyttä oli arvioitu perinteisillä yleisen loogisen päättelyn testeillä, kuten esimerkiksi Ravenin matriisitestillä.

Deniz ym. summaavat esimerkiksi tutkimuksia, joissa on etsitty yhteyttä älykkyyden ja kontraproduktiivisen työkäyttäytymisen välillä (counterproductive work behavior). Kontraproduktiivisella työkäyttäytymisellä tarkoitetaan toimintaa työssä, jolla tahallaan aiheutetaan vahinkoa organisaatiolle, kuten liika huolimattomuus, huono käyttäytyminen työtovereita tai asiakkaita kohtaan, tiedon väärinkäyttö ja varastaminen. Tutkimuksissa onkin löydetty kohtalainen negatiivinen yhteys älykkyyden ja kontraproduktiivisen työkäyttäytymisen välillä. Tämän johdosta tutkijat otaksuvat, että korkeampi älykkyys johtaa yksilöt pohtimaan tekojensa seurauksia useammasta näkökulmasta ja näin pidättäytyvät vahingollisesta käyttäytymisestä.

Artikkelissa paneudutaan myös tutkimuksiin, joissa on tutkittu onko älykkyydellä ja johtamiskyvyllä yhteys. Tutkimusten mukaan johtamisen tehokkuuden objektiivisilla mittareilla onkin yhteys johtajien älykkyyteen. Toisaalta yhteys on heikompi, mutta olemassa oleva, kun johtamisen tehokkuutta on arvioitu yksilö- ja ryhmätasolla. Deniz kumppaneineen toteaa, että johtajana menestyminen on mutkikkaampi asia kuin pelkällä älykkyystestillä voi arvioida, mutta älykkyydelläkin on oma osuutensa hyvässä johtajuudessa.

Tutkijoita on kiinnostanut myös älykkyyden ja luovuuden suhde. Eri tutkimuksissa on tullut esiin, että yleinen älykkyys on yksi parhaista luovan toiminnan ennustajista. Ei-kognitiivisia eroja arvioivat mittarit, kuten persoonallisuus, ennustavat sitä, onko yksilöllä taipumus toimia uudella ja erilaisella tavalla työtehtävissä, mutta älykkyys määrittelee yksilön kapasiteetin luoda uusia, uniikkeja ja erityisesti käyttökelpoisia ideoita ja ratkaisuja.

Ovatko älykkäät ihmiset sitten tyytyväisempiä työssään? Muissa metatutkimuksissa on löydetty kohtalainen positiivinen yhteys älykkyyden ja yleisen psykologisen hyvinvoinnin välillä. Laajasti katsottuna on myös löydetty yhteys älykkyyden ja työtyytyväisyyden välillä. Tämä johtunee siitä, että älykkäämmät yksilöt toimivat yleensä monimutkaisemmissa ja haastavammissa tehtävissä, ja tällaisissa tehtävissä toimivien työtyytyväisyys on yleisesti korkeampi.

Älykkyys johtaa myös useammin työssä menestymiseen mitattuna ulkoisilla mittareilla. Älykkäämpien yksilöiden palkkataso on hieman korkeampi kuin vähemmän älykkäiden. Tämä voi johtua kahdesta tekijästä. Ensinnäkin, älykkäämmät henkilöt hakeutuvat useammin monimutkaisempiin ja haastavampiin tehtäviin, joissa on korkeampi palkkataso. Toisekseen, he myös usein menestyvät tehtävissä paremmin kuin kollegansa ja tienaavat näin enemmän rahaa.

Meta-analyysin perusteella tutkijat vetävät johtopäätöksen, että soveltuvuusarviointeja tehtäessä kyvykkyyttä on paras arvioida testeillä, jotka mittaavat yleistä loogista älykkyyttä. Tiettyjä älykkyyden osa-alueita (kuten esimerkiksi numeerista tai kielellistä päättelyä) arvioivat testit eivät ennusta työssä suoriutumista yhtä hyvin. Kykytestit on kuitenkin otettava soveltuvuusarviointiin mukaan vain yhtenä mittarina, jotta yksilön työkäyttäytymisestä voidaan saada kokonaisvaltainen kuva.

Deniz S. O., Dilchert, S. & Viswesvaran, C. (2013): Cognitive Abilities. The Offord Handbook of Personnel Assessment and Selection. toim. Schmitt, N.

Tänä vuonna on julkaistu useampi tutkimus, joiden lähdemateriaalina on käytetty Suomen Puolustusvoimien Peruskoe-1:n tuloksia. Vuodesta 1981 lähtien alokkaille on tehty uudistettu Peruskoe-1 (aiemmin peruskoe), joka koostuu kolmesta osa-alueesta: kuviotesti, numerotesti ja sanatesti. Aineisto on ainutlaatuinen, sillä koe on järjestelmällisesti toteutettu vuosikymmenten ajan lähes koko ikäluokan miehille.

Tutkijat Edward Dutton Oulun yliopistosta ja Richard Lynn Ulsterin yliopistosta saivat Suomen Puolustusvoimien P1-testien raakatulokset analysoitavakseen vuosilta 1988-2001 ja 2009. He valottavat saamiaan tuloksia Intelligence-lehdessä julkaistussa artikkelissa ”A Negative Flynn Effect in Finland, 1997-2009”.  Testin pitkäaikaisen käytön ja suurten vuosittaisten osallistujamäärien ansiosta käytettävissä oli hyvin laaja aineisto: yhteensä 407 166 testitulosta.

Artikkeli nostaa aineistoanalyysistä esille muutaman mielenkiintoisen seikan: testin raakapisteiden keskiarvot nousivat vuosien 1988-1997 aikana, mutta sen jälkeen ne ovat kääntyneet laskuun. Keskiarvojen muutos ei ole yhtä voimakas kaikilla osa-alueilla. Esimerkiksi kuviotestin keskiarvo nousi osa-alueista eniten, ja vuoden 1997 jälkeistä tulosten heikkenemistä havaittiin enemmän numerotestissä ja sanatestissä. Vaikka havaitut muutokset ovat hyvin maltillisia, ne ovat kuitenkin johdonmukaisia. Ainoa poikkeus on vuosi 1991, jonka keskiarvot ovat selkeästi sekä edeltävää että seuraavaa vuotta korkeammat.

Ajanjakson alkuvuosien raakapistemäärän nousun selitykseksi kirjoittajat tarjoavat Flynn-efektiä ja viittaavat tulkintaa tukeviin muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin. Vuoden 1997 jälkeisen keskiarvojen alenemiseen ja mahdolliseen negatiiviseen Flynn-efektiin he tarjoavat yhdeksi syyksi negatiivisen korrelaation älykkyysosamäärän ja hankittujen lasten lukumäärän välillä. Kyseinen artikkeli on lyhyehkö katsaus aiheeseen ja mahdollisia syitä keskiarvojen laskuun ei siinä analysoida laajemmin.

Sari Pekkala Kerr ym. puolestaan käyttivät puolustusvoimien testituloksia vertaillessaan Suomen koulutusjärjestelmän muutosta rinnakkaiskoulujärjestelmästä (kansa- ja oppikoulu) peruskoulujärjestelmään, joka tapahtui vähitellen vuosien 1972-1977 aikana. Suomen aineisto on ainutlaatuinen vertailtaessa kahden koulutusjärjestelmän eroja. Aiemmin vastaavissa tutkimuksissa on vertailtu eri maiden järjestelmiä toisiinsa tai eri alueita saman maan sisällä, nyt pystyttiin vertaamaan muutoksen etenemistä maan sisällä. Aiemmissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia sen suhteen, onko nuorena tehty eriyttäminen yhtenäiskoulua parempi koulutusjärjestelmä.

Vuodesta 1982 alkaen puolustusvoimien testien tulokset ovat identifioituja ja niitä voidaan verrata muihin tietopankkeihin, tässä tapauksessa Tilastokeskuksen väestötietoihin. Tämä mahdollisti tarkempien tietojen saamisen tutkituista henkilöistä, heidän kotitaustastaan ja esimerkiksi eri koulujärjestelmissä olleiden veljesparien vertailun. Tässä tutkimuksessa käytettiin vuosien 1962-1966 aikana syntyneiden testituloksia, jotka suorittivat asepalveluksensa tammikuusta 1982 alkaen. Tutkimus perustui laajaan tilastolliseen analyysiin ja differences-in-differences-menetelmään.

Yleisellä tasolla tuloksista löydettiin ainoastaan pieni parannus sanatestissä, mutta ei muutoksia muissa osakokeissa. Kiinnostavimmat muutokset huomattiin vertailtaessa oppilaiden taustaa: alhaisen koulutustason tai köyhien vanhempien lasten tulokset paranivat peruskouluun siirtymisen myötä ja näinollen sosioekonomisen aseman vaikutus oppimistuloksiin väheni. Kirjoittajat selittävät muutosta sekä opetussisällön muuttumisella uudistuksen yhteydessä että vertaisryhmän muutoksella. Varhain tehdyn kahteen ryhmään jaon (kansakoulu ja oppikoulu) poistuminen antoi varsinkin alhaisemman lähtökohdan oppilaille paremmat mahdollisuudet edetä opinnoissaan. Oleellista oli, että koulutusjärjestelmän muutoksella ei havaittu negatiivista vaikutusta minkään ryhmän oppilaisiin.

Puolustusvoimien testitulosten saaminen tutkimuskäyttöön on myönteinen asia, vaikka liian suorien johtopäätösten tekeminen niiden perusteella voi johtaa harhaan. Kuten Pekkala Kerr ym. tutkimuksessaan toteavat, hyvin monia muuttujia täytyy ottaa huomioon aineistoa valikoidessa ja sen analysoinnissa on paljon haasteita. Toivottavasti kuitenkin näemme vastaisuudessakin Puolustusvoimien aineistoa käytettävän tutkimuksissa, sillä kuten jo todettua, aineisto on monessa mittakaavassa ainutlaatuinen.

A Negative Flynn Effect in Finland, 1997-2009. Edward Dutton and Richard Lynn. Intelligence, Vol. 41, Issue 6, (November–December 2013), pp. 817–820

School Tracking and Development of Cognitive Skills. Sari Pekkala Kerr, Tuomas Pekkarinen, and Roope Uusitalo. Journal of Labor Economics, Vol. 31, No. 3 (July 2013), pp. 577-602